Pessimistikin pettyy joskus
Sanotaan, ettei pessimisti pety. Kun on varautunut aina siihen kaikkein pahimaan, ei pääse vastoinkäymiset yllättämään. Mieheni on melkoinen pessimisti. Hän ajattelee aina kaiken sen pahimman mahdollisen skenaarion kautta. Valmistautuu aina siihen, että kaikki, mikä voi mennä pieleen, myös menee pieleen.
Itse hän kokee olevansa enemmänkin realisti, jolla vain on melko synkkä maailmankatsomus. Hänen mielestään kaikkeen kannattaa varautua. Ja siinä hän toki on oikeassa, että aina kannattaa olla varasuunnitelma, ja ehkä varasuunnitelman varasuunnitelma. Väittäisin, ettei kukaan ole niin varautunut kaikkeen kuin hän. Siinä, missä minä ajattelen ihmisten olevan loppupeleissä hyviä, ajattelee mieheni ihmisten olevan pohjimmiltaan pahoja. Tai ainakin suurimman osan. Siinä, missä minä suurimmalta osalta luotan ihmisiin, hän ajattelee, ettei keneenkään voi luottaa, ellei ihminen osoittaudu luotettavaksi.
Olen viime aikoina miettinyt, kuinka paljon oma asenne vaikuttaa siihen, kuinka epäonninen tai onnekas elämässä on. Mieheni nimittäin on melkoinen epäonnen lempilapsi. En tiedä ketään, jolla olisi aina ja kaikessa niin huono tuuri kuin hänellä. Hänen ei kannata paljoa lottoa pelata. Miehen tuurilla hän joutuisi siinäkin pelissä itse maksumieheksi. Voiko pessimistisellä asenteella olla vaikutusta siihen, että asiat menevät helpommin pieleen?
Itse olen mielestäni melko hyväonninen monessakin asiassa, esimerkiksi voitan usein arvonnoissa, eikä mikään ostamani elektroninen laite ole muistaakseni koskaan ollut ns. maanantaikappale. Perusasiat elämässä ovat kunnossa ja hyvin. Siitä saakka, kun mies tuli elämääni, on niin pölyimuri kuin auton navigaattiorikin sattunut olemaan jo ostettaessa sellainen, että se ei toimi. On täytynyt palauttaa takaisin, tai laittaa huoltoon. Lukemattomat miehen ostamat kameratarvikkeet, parranajokoneet, läppärit ja puhelimet ovat olleet viallisia jo alusta alkaen. Se tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että viallinen kappale osuu kohdalle.
Miten hänelle voi aina sattua se maanantaikappale? Voiko omalla asenteella olla vaikutusta tähän?
Uskotko sinä epäonneen ja onneen? Siihen, että toiset ovat onnekkaampia elämässä kuin toiset? Vai onko onni kiinni omasta asenteesta? Siitä, miten ottaa vastoinkäymiset vastaan?
Tänä aamuna erittäin huonosti nukutun aamun jälkeen jopa pessimistikin pettyi. Kahden tunnin yöunien jälkeen väsynyt ja kiukkuinen mieheni totesi, että töihin on lähdettävä, vaikka pieni mahatauti tuntui olevan tulossa. Kuin kirsikkana kakun päällä oli auton auki jäänyt ikkuna, jonka mies iloksensa huomasi, kun puhdisti aamulla autoa yöllä sataneesta lumikerroksesta. Autohan oli sitten täynnä lunta, myös sisäpuolelta. Minä toivoin, että jompi kumpi meistä oli vain vahingossa tönäissyt ikkunan aukaisunppulaa. Mieheni taas synkkänä arveli, että vika on varmaankin johdoissa, ja kallis autoremppa tulossa. Kaikkea tätä ei hänkään osannut maanantaiaamulle odottaa. Miten voi olla, että kaikki, mikä menee pieleen, todellakin menee pieleen?
Kysyin mieheltä, että kannattaakohan hänen lähteä töihin ollenkaan, kun yö ja aamukin meni näni pieleen. Mutta hän on sellainen jääräpää, ettei hän osaa olla pois, ellei sitten ole pää kainalossa. Sitä kauhulla odotellessa…
Parempaa uutta viikkoa ja maanantaita teille! Miten sun maanantai on lähtenyt käyntiin?