Pieniä hyviä hetkiä

Minnean muruja

Ruuhkavuosia elävät osaavat arvostaa sitä pientä omaa aikaa, joka (useimmilla) varmaankin koittaa lasten viimein mennessä illalla nukkumaan. Sitä tuntia tai kahta, jolloin ehtii rauhassa syödä iltapalaa, keskustella puolison kanssa, käpertyä sohvannurkkaan katsomaan Netflixiä tai puuhastella omiaan (kuten kirjoittaa blogia). Moni varmaankin myös samaistuu siihen hermoja raastavaan ärsytykseen, mitä pieni ihminen voi saada aikaan loputtomalta tuntuvan viivyttelytaktiikan avulla.

Saisinko vettä? Haluan lisää unileluja. Pitää käydä vielä vessassa. Mennäänkö huomenna Leon leikkimaahan? Muumia ei vielä väsytä. Äiti, minulla on sinulle tärkeää asiaa. Ja sitä rataa. Lista on loputon. Pienet ihmiset ovat hioneet viivyttelytekniikan huippuunsa. Mieltä ei myöskään lämmitä herätä useimpina öinä keskustelemaan syvällisiä kolmelta yöllä. Tai laittamaan vessaan valot, jotta kolmevuotias näkee asioida yön pimeinä tunteina.

Siksi osaakin arvostaa niitä pieniä kultaisia hetkiä, kuten viime tiistai-ilta. Luemme yleensä pari kolme kirjaa ennen nukkumaanmenoa, jotta poika rentoutuisi ja rauhoittuisi. Usein poika haluaisi lukea loputtomasti. Tiistai-iltana ensimmäisen kirjan luettuamme tapahtui kuitenkin jotain, jota säilytän sydämessäni pitkään.

Minä: "Mikä kirja sitten luettaisiin?"

Poika: " Yksi kirja riittää, äiti." "Minä menen nyt nukkumaan".

Ja niin hän käveli omaan sänkyynsä ja sammui samantien. Ihmeellistä, mutta totta. Kyllä ne joskus osaavat yllättää!

Ihanaa syksyistä torstaita! Käydäänkö teillä väsytystaisteluita iltaisin? Valvotaanko öisin?

Kommentit

Isivuosi (Ei varmistettu) http://isivuosi.blogspot.com/

Meillä käytiin noita aiemmin. Vuoden alusta jäädessäni koti-isäksi otin missioksi asian korjaamisen.

Säännöllinen päivärytmi, paljon ulkoilua ja vahvat toistuvat rutiinit nukkumaan mennessä olivat täsmäaseet, joilla homma hoitui. Nyt nukuttamiset sujuvat pääsääntöisesti ilman ongelmia ja yöt nukutaan hyvin.

Minnea
Minnean muruja

Kiitos kommentistasi!

Rutiinit on meillä kunnossa, ja liikuntaakin tulee päivän aikana mukava määrä. Veikkaan, että osasyynä on päiväkodissa nukuttavat päikkärit, joita poika ei enää tarvitsisi. Osansa on myös kehityskaudella. Tällä hetkellä kolmevuotias on oppinut pelkäämään pimeää ja mörköjä. Yövaloviritelmiä ja muita onkin tällä hetkellä testissä. Myös yövaipan poisjäänti on tuonut yölliset vessareissut (ainakin väliaikaisesti) elämäämme.

Huh, kyllä se tästä! Ainakin 15 vuoden päästä!

AnLottanen

Voi mikä oivallus pieneltä! Riittävä väsymys, sen tunnistaminen ja ratkaisukin vielä. :)

Ootko muuten kokeillut satuhierontaa? Se voi joskus helpottaa tuota koko kropan rauhoittamista ja rentouttamista ja siten auttaa uuvahtamisessa. 

Minnea
Minnean muruja

Kyllä nuo osaa usein yllättää! Niin iso pieni mies!

Monesti olen ajatellut perehtyväni satuhierontaan, mutta se on aina unohtunut. Nyt kyllä otan asiakseni! Kiitti vinkistä!

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Meillä on molemmat pojat menneet aina nukkumaan itsekseen: luetaan satu, lauletaan laulu ja toivotetaan hyvät yöt. Joskus kerrossängystä kuuluu vielä sen jälkeen supinaa, mutta mitään yövaelteluja meillä ei ole ikinä harrastettu. Olen tästä kyllä niin onnellinen, sillä tuo iltahetki on mun henkireikä. Siksi ollaan opetettu tähän molemmat pojat pienestä pitäen.

Minnea
Minnean muruja

Meilläkin on suurimman osan ajasta nukkumaanmeno ollut helppoa ja mutkatonta. Ja rutiineista on pidetty kiinni. Mutta äh, nyt homma on lähtenyt väärille urille näiden vitkuttelujen ja yöheräämisten myötä. Ehkäpä tämä vielä tästä tasaantuu ennenkuin itse muutun zombieksi.

Kommentoi