Taaperona olemisen sietämätön vaikeus

Otteita erään taaperon elämästä.

– ruokailu keskeytyy kauheaan huutoon, kun juusto on leivältä syöty, ja sitä pitäisi saada lisää. Yritän selittää taaperolle, että ei pelkällä juustolla elä, vaan on syötävä muutakin ruokaa. Elämää suurempi vääryys on kohdannut taaperoa, eikä huudosta meinaa tulla loppua. Noin 10 raastavan minuutin jälkeen episodi on ohi, ja ruokailu jatkuu taas aivan kuin mitään ongelmaa ei olisi ollutkaan. Tyyppi jopa hymyilee ja kertoo jotain omasta mielestään niin hauskaa, että häntä alkaa naurattamaan. Äiti jää hölmistyneenä miettimään, että mitä tässä taapahtui.

-ruokailusta on kulunut noin tunti, kun taapero muistaa anteeksiantamattoman vääryyden, ja juustoepisodi jatkuu ”juu juu JUU” -huudon säestämänä. Mietin jo juuston antamista taaperolle, muuta päätän pysyä lujana.

-ilta jatkuu leppoisasti, kunnes taaperon sukka menee sohvalla pyöriessä rullalle, jolloin pahaa-aavistamaton äiti tekee taas väärän peliliikkeen korjaamalla sukan takaisin jalkaan. Siitähän seuraa toki kauhea huuto. Taapero osoittaa sukkaa vihaisesti ja yrittää tempoa sitä pois jalasta. Saamme paholaissukan pois jalkaa vaivaamasta. Myös toinenkin sukka täytyy ottaa pois. Sukat taapero heittää lattialle varmistaakseen, ettei äiti ainakaan heti yritä mitään sukkajuttuja uudelleen.

-noin 5 minuutin päästä taapero kiikuttaa sukat takaisin äidille, ja nostaa jalan ylös merkiksi, että nyt olisi sopivaa sujauttaa sukat jalkaan. 

Ehkä äiti ei vaan tajua?

Miten sun päivä jälkikasvun kanssa on sujunut? Olenko se vain minä, joka ei ymmärrä taaperon sielunelämää..

Mukavaa iltaa!