Tarinoita Instagram-kuvien takaa!
Vaikka kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ei instagram-kuvat aina kerro koko todellisuutta. Instagram-kuviin luodaan haluttu fiilis, vaikka tilanne saattaa todellisuudessa olla täysin toinen. Mutta se on ihan okei! Instagram, samoin kuin blogitkin, ovat paikkoja, joista ammennetaan hyvää mieltä, ideoita ja inspiraatiota. Usein omat insta- ja blogikuvatkin ovat toki napattu aidosta elämästä, ja ovat vain toisinaan siloiteltuja. Tottakai sitä haluaa näyttää sen paremman puolensa.
Olen lukenut ihanan Sarandan tarinoita instagram-kuviensa takaa, ja innostuin tekemään oman postauksen aiheesta. Tässä siis todellisuutta muutaman oman instagram-kuvani takaa.
Kävin ostamassa tämän ihanan pikkujoulumekon Sepän kauppakeskuksen avajaisiin, ja muihin loppuvuoden juhliin. Avajaispäivänä kävin kampaajalla, joten kampaus ja meikki oli kohdillaan! Olin kuitenkin varannut liian vähän aikaa kampaajan ja itse tilaisuuden väliin, ja perheen pojat olivat sotajalalla, joten asukuvia ei ehditty ottaa. Tämä kuva onkin otettu vasta seuraavana päivänä, jolloin kampaus ei enää ollut täydellinen, enkä jaksanut panostaa meikkiinkään ihan täysillä. Kuvan jälkeen ripustin mekon takaisin kaappiin, ja pesin meikit pois 😀
Olin saanut vision ihanasta supersuklaisesta ystävänpäivänpirtelöstä, jonka halusin esitellä blogissa. Pirtelöstä tulikin tosi hyvää, mutta pirtelön stailaaminen kuvauskelpoiseksi osoittautui hankalammaksi kuin odotin. Ostamani sydänkarkit upposivat kermavaahtoon, eikä suklaakastikkeesta tehdyt raidat näyttäneet hyviltä. Tämä kuva on kolmas versio pirtelölasista. Kaksi ensimmäistä eivät toimineet, ja olin jo valmis heittämään kirveen kaivoon. Tässä viimeisessä versiossa on aivan liikaa kermavaahtoa, joka alkoi jo sulaakin kuvausvaiheessa. Kuva oli kuitenkin onnistunut, ja minä tyytyväinen. Ennen juomista jouduin kauhomaan liiat kermavaahdot pirtelöstä. Ne sydänkarkitkin ovat tuolla pirtelön uumenissa, vaikka niitä ei näy.
Yövyimme siskon kanssa Helsingin minilomallamme upeassa Clarion Helsinki-hotellissa, jossa on huikea kattouima-allas! Uima-allas on siis ulkona, vaikka lasiset seinät ja katto onneksi löytyy. Tammikuinen hyytävä viima teki leppoisasta aamu-uinnista lempeän lillumisen sijasta pikaisen pyrähdyksen. Onneksi vesi oli sentään lämmitetty! Sisko raukka värjötteli muutaman minuutin urheana ulkona kylmässä pelkässä pyyhkeessä nappaamassa minusta muutamat kuvat.
Nämä täydellisessä valossa otetut kuvat viljapellossa ovat edelleen omia lemppareita! Olin ollut kovassa flunssassa, ja edelleenkin olin ihan kipeä näitä kuvia otettaessa. Mies oli bongannut täydellisen kuvauspaikan, ja ehdotti pikaista kuvauskeikkaa auringonlaskun aikaan. Nappasin mekon, joka on hieman liian pieni, läisikin vähän meikkiä punaiseen nassuun, ja menoksi. Kuvat onnistuivat yllättävän hyvin punanenäisenä, ja pienessä kuumeessa. Poika juoksi viljapellossa niin innoissaan, että hukkasi toisen tennarinsa. Siellä sitten juoksimme kilpaa katoavan valon kanssa etsimässä tennaria. Onneksi se löytyi, ennenkuin tuli pimeää!
Joskus, kun iskee inspiraatio, niin silloin on kuvattava. Tämä, ehkä paras ruokakuvani ikinä, syntyi juuri niin. En ollut suunnitellut tekeväni tätä postausta, vaan valmistauduin vain laittamaan pikaisesti helppoa tonnikalapastaa. Innostuin kuitenkin messuilta löytämästäni cheddarista, ja niin päätin tehdä annoksesta kauniimman kuin mihin yleensä jakasan panostaa, ja nappasin kuvat muutamassa minuutissa ennen syömistä. Ja kuvista tulikin ihan täydellisiä!
Tykkäätkö sinä enemmän nopeista ja todellisuutta kuvaavista räpsyistä, vai miellyttääkö sinua enemmän kauniit, joskin vähän lavastetut kuvat?
Hauskaa sunnuntaita, ystäväiset! Ja hei, vielä tänään ehtii osallistua Pramean hattaraisten korvisten arvontaan!