Täydellisen lumihiutaleen metsästys

Lumihiutaleiden bongauksen parasta aikaa on ensilumi, ja erityisesti ne pienet ensimmäiset iloiset hiutaleet, jotka leijailevat kevyenä ilmassa ja tarttuvat sitten kiinni pensaaseen tai puunoksaan. Silloin kannattaa olla kamera ja jalusta valmiina, ja hyökätä heti pihalle. Kun lunta on jo satanut enemmän, on lumihiutaleen bongaajan peli menetetty. Kauniit pienet hiutaleet kasaantuvat raskaaksi valkoiseksi massaksi, josta ei enää erota pieniä ainutlaatuisia sakaroita. Kaikki on yhtä valkoisena hohtavaa kinosta.

Täydellisen lumihiutaleen metsästys on lumoava harrastus, vaikka siinä pihalla kameran kanssa kyykkiessä pian huomaa, ettei yhtä täydellistä lumihiutaletta edes ole. Kaikki ovat uniikkeja, ja omanlaisia. Ei niitä voi verrata keskenään, eikä niistä yksi ole parempi kuin toinen. Bongari saattaa harmistua, kun kameran linssin läpi näkyy vain repaleisia yksilöitä, tai toisiinsa kiinni tarttuneita rykelmiä. Missä on se täydellinen muotovalio, jonka kaikki sakarat ovat symmetriset ja tallella?

Silloin saattaa unohtua, että jokainen on omalla tavallaan täydellinen. Aivan kuin me ihmisetkin. Vielä, kun tämän muistaisi itsekin, eikä vertaisi itseään muihin, tai tavoittelisi täydellisyyttä muiden asettamien mittarien mukaan. Aivan kuin pienen pieniä lumoavia lumihiutaleitakin, täytyy ihmistäkin katsoa oikein läheltä ja tarpeeksi antaumuksella, jotta jokaisen ainutlaatuisuus ja täydellisyys pääsee esille. Pieniä lumihiutaleita ei näe paljaalla silmällä, vaan tarvitaan lähelle zoomaava macro-objektiivi. Samoin on myös meidän ihmisten kanssa, jos ei katso kunnolla, jos ei keskity näkemään toisen sisimpään, ja jos ei anna toiselle mahdollisuutta näyttää ainutlaatuisuuttaan, on sama kuin katsoisi lumihiutaletta kymmenen metrin päästä. Silloin jää jotain tärkeää näkemättä.

Katso siis lähempää, niin voit nähdä jotain ainutlaatuista. Lumihiutaleet ja ihmiset ovat kaikki erinlaisia, jokainen on uniikki taideteos!

Ainutlaatuista perjantaita jokaiselle teille lumoavalle lumihiutaleelle!