Tyttö nimeltä Varpu -elokuva-arvostelu
Olen Paula Vesala fani. Olen kuunnellut PMMP:tä pitkään, ja tykkään Paulan persoonasta. Myös suomalaisten leffojen laatu on ilahduttanut viime aikoina. Niimpä odotukset Tyttö nimeltä Varpu -leffan suhteen olivat korkealla. Olin jo oikeastaan päättänyt tykätä leffasta jo ennen sen näkemistä 🙂
Elokuva kertoo Varpusta(Linnea Skog) ja hänen kaipuusta löytää isänsä. Varpu asuu kaksin äitinsä Sirun(Vesala) kanssa, eikä hän ole tavannut isäänsä. Äidin ja tyttären suhde on nurinkurinen, ja Varpu joutuukin toimimaan aikuisen roolissa lohdutellessaan epävarmaa äitiään. Varpulla on ystäviä, ja hän harrastaa hevosia. Rakkaan harrastuksen parissa hän kokee kuitenkin ulkopuolisuutta, ja jopa suoranaista kiusaamista ydinperheen ja isän puuttuessa. Elokuva käsittelee koskettavasti nuoren tytön kasvukipuja ja perheen merkitystä. Kuvaus on kaunista, ja vähäeleinen musiikki luo utuista tunnelmaa.
Varpu päättää löytää isänsä, ja lähtee hetken mielijohteesta etsimään häntä. Kuten oikeassakin elämässä, odotukset eivät aina vastaa todellisuutta. Katsojallekin paljastuu elokuvan edetessä, miksi Varpun isä ei ole mukana hänen elämässään. Elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Selma Vilhunen haastaa hienosti perinteistä perhekäsitystä. Vilhunen piirtää kuvan perheestä, joka ei ehkä ole se kaikista tavallisin, tai edes toimivin, mutta jossa välitetään. Tai ainakin yritetetään! Nyt, kun itsellä on lapsi, koskettaa perhe aiheena jotenkin syvemmin. Leffaa katsoessa toivoo, että oma lapsi saisi kasvaa mahdollisimman turvallisessa ja tasapainoisessa perheessä ja ympäristössä.
Elokuvan jälkeen en oikein tiennyt, mitä mieltä leffasta olin. Ainakaan se ei ollut sellainen mitä olin odottanut. Leffa maalaa aika karun kuvan siitä, mitä elämä voi olla, jos kaksi epävakaata ihmistä saa lapsen. Koin ehkä vähän epäuskottavana Varpun vanhempien hahmot. Lieneekö syy itsessäni ja siinä että olen kasvanut melko tavallisessa ydinperheessä.
Linnea Skog on loistava Varpuna! Hänellä on ilmeikkäät kasvot, ja hänessä on karismaa. Tulevaisuuden lupaus! Paula Vesala on luonteva Siruna. Rooli jää kuitenkin vajaaksi. Ehkä siksi, että Sirun hahmo on harmittavan yksipuolinen. Leffa myös mielestäni alleviivaa liikaa Sirun avuttomuutta ja epävarmuutta. Myös leffan tarina jää hieman vajaaksi. Olisin kaivannut loppuun enemmän yhteenvetoa.
Suosittelenko leffaa? Kyllä! Tyttö nimeltä Varpu -leffa on arkisuudessaan ihastuttava ja koskettava!
Oletko jo nähnyt leffan? Mitä tykkäsit?
Kivaa viikonloppua!