Enemmän kuin blogi- tai päiväkirjamerkintä, tämä teksti on kirje. Tai puhe. Muistokirjoitus ja tervetuliaissanat. Hyvät ihmiset, olen ajatellut teitä paljon viime aikoina. Ei siksi, että olisin joskus ollut ajattelematta, mutta tästä paljastuksesta nyt vain on hyvä lähteä liikkeelle. Minulla oli viime viikonloppuna mukavaa. Pääsin jakamaan loistavaa huumoria, yhteisiä muistoja ja v*ttuilua pahalle maailmalle. Kukaan ei […]

On sellaisia päiviä, joina haluaisin vain, että minulla olisi kellarissa oma kuntosali, sauna ja piano. Ja shakerissa palautusjuomaa ja saunajuomaksi kylmää Pepsi Maxia, ja sen pianon päällä loputtomat kokoelmat MINUN mielestäni kauniiden kappaleiden nuotteja. Sitä mie haluaisin. Ja sitten jonkun, joka pelais miun kanssa korttia. Kunhan olisin ensin hikoillu turhautumiseni pois ja ravinnu itseni. Opinnot […]

Keittelin kahvia. Kello ei ollut vielä kuutta.   Tunne siitä, ettei kovinkaan moni ole vielä hereillä. Tai jos joku olisi, häneen todennäköisesti suorastaan takertuisi, vaikka emme edes tuntisi toisiamme – emme ainakaan kovin hyvin. Turvautuisimme toisiimme vain siitä syystä, että kun kello on niinkin vähän, on vielä liian uneliasta kohdata kaikkea yksin.   Sen takia […]

Olen löytänyt uuden ilonaiheen. Se on kolmantena osapuolena oleminen. Annas kun kerron: Kaksi vanhaarouvaa kulkevat rinta rinnan. Saman väriset takit, samanlaiset lakit; vuosiakin likimain saman verran, ainakin kymmenissä. Toisella vain elämä painanut selkää kumaraan muutamaa kokemusta enemmän, toinen johtaa askelenmitan verran. Mikä käy selväksi on se, että he tuntevat toisensa hyvin, ja hyvin pitkän ajan […]

Takana on sisäistä hehkeyttä aiheuttanut viikonloppu. Ulkoisesti se ei ainakaan vielä näy. Luulen, että silmäkulmassani on kaksi ryppyä lisää, tuossa noin.  Yksi ryppy jokaisesta ystävästä. Naururyppy? Maha on ollu vähän sekasin tämän aamun. Joku hämmentää sitä karttakepillä.  Parin tunnin päästä miun pitäs muistaa oppilaideni nimet, löytää se tarvittava paperisulju lokerikkokansioni syövereistä; tietää, mitä halusinkaan lasten […]

Sataa. Kylmä. Ja ihan juukelin hyvä päivä!   Muista hyvä ihminen, että …sinä itse liimaat kasvoilles sen naamarin, jonka muut sinusta ekana näkee. Miltä se tänään näyttää? Mieti, millasta on ottaa vastaan just sellanen naamari. Millaisella naamarilla siihen tekee mieli vastata? …sinä itse valitset seurasi. Millasia naamareita haluat katsella? …aito ihminen saa aina vähän enemmän […]

Punainen palaa. Juuri kun vähiten odotan, hän seisoo siinä, hajareisin pyöränsä päällä, toisella puolen tietä. Pitkä, tumma, komea. Hämmennyn: minun näköiseni mies? Onko minulla edes oikeutta todeta, että hän näyttää hyvältä, päästä varpaisiin? Katson silmiin. Hän katsoo takaisin. Katson pois, koska enhän saa. Luikertelen salaa takaisin hänen silmiinsä. Jään kiinni. Ei voi olla totta. Katsoo […]

Hesarin kolumnisti Jani Kaaro kirjoitti eilen seuraavaa: Mullainathan ja Sharif osoittavat, että nämä köyhyyteen liittyvät huolet ovat kuin loinen, joka kaappaa käyttöönsä merkittävän osan ihmisten aivokapasiteetista. Kun huolet täyttävät mielen, aivojen kapasiteetti käsitellä asioita kapenee. Näin köyhistä tulee eräänlaisia putkiaivoja. Heidän ajatuksensa ja energiansa kiertyvät niin tiiviille kerälle rahanpuutteen ja sen mukanaan tuomien ongelmien ympärille, ettei aivopoweria […]

Isän silmät kävelivät vastaan kaupungilla. Sellainen surumielinen katse. Jotenkin teki mieli lyödä jarrut pohjaan. Se on tää syksy. Sitä näkee sen, minkä haluaa nähdä.

Kotini on sotkuinen. Olen priorisoinut. Olen purjehtinut, katsellut tähtitaivasta, saunonut tuikkujen hohteessa, kokeillut uutta saliohjelmaani, ollut ruokakaupoilla ja musavisoissa. En ole ehtinyt siivoamaan. Hienoa.  Päivän sana: Jos olet vakuuttunut, ettet uskalla, on vain yksi ratkaisu. Valehtele itsellesi hetki. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että syyskuussa voi vielä ihan hyvin uida, ja että venda on käännös vastatuuleen. […]