Yritän epätoivoisesti piiloutua ojaan saniaisten alle. Tiedän, että joku on tulossa. Kuulen askeleet. Pian hän on kohdalla. Minut on nähty jo aikoja sitten, enkä pääse pakoon. Minut revitään vailla päätösvaltaa esiin piilopaikastani ja tuupataan polvilleen hiekkatielle, polvet raapiutuvat verille soraa vasten. Viidakkoveitsessä on yliluonnollisen leveä lape. Terä sivaltaa nopein ja määrätietoisin viilloin auki ensin ranteeni, […]

Mie haluisin päättää, etten anna muiden paskan päivän pilata omaani. Ja nyt päätänkin. Tää on hyvä päivä, piste. Pitäkää paskanne. Miua hymyilyttää. Ei kai sen pitäs olla keltään pois.

Toisilla unelmien toteuttaminen vaatii pidemmän ajan. Että ensin uskaltaa myöntää ”Joo, tää tuntus oikeestaan aika kivalta” voidakseen kehittää pikkuhiljaa tunteen ”Haluun tätä niin paljon, että oon valmis tekemään kaikkeni ja enemmänkin”. Kunnes lopulta pelko asiaa kohtaan on kaikonnu, ja jäljelle jää vain vatsassa iloisesti lepattelevat merimetsot. Miulla siihen meni yli vuoden verran. Miusta tuli menneenä […]

Kun minä olin pieni, sain huonoja vaikutteita. Sain niitä tästä maailmasta, oikeasta elämästä, pahoilta ihmisiltä – normaaleilta ihmisiltä. Kun tämän päivän lapset näkevät vahingoittavia malleja, ne tulevat televisiosta. Eivätkä suinkaan ”koko perheen ohjelmiksi” tituleeratuista saippuasarjoista, vaan vanhoista, historiallisesti ja kulttuurisesti merkittävistä mustavalkoelokuvista. Tämä kävi ilmi muuan toimesta, jolla pantiin televisiotarjontaa uusiksi. On hyvä, että lapsia […]

Tapahtuu asioita. Monia asioita samalla suoralla. Miksi? Koska pistin tuulemaan. Note to self: pistä useemmin tuulemaan. Ei kai kukaan tunne elävänsä, jos lipuu ainasessa tyvenessä.

Hän makaa vierelläni ja tuijottaa kattoon. Hengitys on käynyt raskaaksi, silmät kaventuneet vihaisiksi viiruiksi. Hänen on paha olla. Yritän kysyä miksi, mutta hän ei pysty enää olemaan aloillaan, vaan tempaa itsensä pystyyn ja harppoo pitkin askelin ulos huoneesta. Olen huolissani ja kauhuissani yhtä aikaa. Hän ei ole oma itsensä. Seuraan askelia olohuoneeseen. Mies makaa pimeässä […]

Seison isän edessä vanhan kodin keittiössä. Mies on aivan ympäripäissään ja oikeastaan näyttää vieraalta ihmiseltä. Täti ja miehensä ovat juuri tulleet paikalle ja aistin heidän läsnäolonsa; he ovat vaatineet meitä kirjaamaan itselleen kymmenien tuhansien eurojen velan. En tiedä, mistä. Päätän, että nyt jos koskaan, nyt tämä riittää. Saan itkultani sanottua että isi, älä juo. Älä […]

Tein huvikseni ammatinvalintatestin. Siis sellasen, jolla on tarkotus ”herätellä yläasteikäisiä ja lukiolaisia ajattelemaan suuntautumistaan” (lue: aiheuttaa a) suunnatonta ahdistusta, kun testin tulos ei yhtään osu yksiin omien mielenkiinnonkohteiden kanssa tai b) hermostuneita tai aidosti halveksuvia nauruntyrskähdyksiä, kun ”eihän musta x:aa koskaan vois tulla – hyvä ku pääsen ees tän kasiluokan läpi”). Tai jos joku noista […]

Kuka sanois on ihan okei haluta silityksiä on ihan okei haluta yheksältä sänkyyn ja herätä kuudelta on ihan okei olla syömättä perunaa on ihan okei olla tietämättä mitään historiasta saa miettiä asioita, paljon asioita saa nauraa kun naurattaa ja itkeä ku itkettää saa sanoa, kun tykkää jostain tosi paljon saa laulaa karaokea selvinpäin saa tehdä […]

Haluaisin kotiini Sillä siisti -tyyppisen vierailijan. Mutta en puhu nyt siivoamisesta sen tutuimmassa merkityksessä. Miun pitäs penkoa vähän muita asioita. Puhun nimittäin arkistoista. Inventaariosta. Järjestelystä. Sihteerin töistä. Kaikilla on kaapeissaan papereita jos jonkinlaisia. On sälää. Tärkeitä kolskeita, ja niitä, joita ”saattaa vielä tarvita” – ja joita ei todellakaan tarvii enää koskaan, missään. Järjestelemättömiä valokuvia. Entiseltä […]