Minä maailmankaikkeudessa

Mietitään ihmistä. Kuulumme kädellisiin nisäkkäisiin. Koostumme noin sadasta biljoonasta solusta (kyllä, oikeasti) ja 70 prosenttia kehostamme on vettä. Meitä ihmisiä on maailmassamme arviolta 7,6 miljardia (tuota lukua kun alkaa miettimään, sitä ei edes ymmärrä). Tässä muuten jännä linkki Maailman tilastot reaaliajassa. Ei suoranaisesti liity aiheeseen, mutta sieltä näet maailmamme tiedot reaaliajassa. Tänään on esimerkiksi maailmassa kirjoitettu yli viisi miljoona blogitekstiä ympäri maailman.

Jatketaan sitten. Olemme siis ihmisiä ja meitä on valtava määrä. Kun alkaa miettimään, kuinka paljon tietoisuutta maailmassa on, ei sitä oikein käsitä. Jokainen yksilö meistä ihmisistä on tietoinen olento, koska aivomme kykenevät ajattelemaan. Tunnemme myös tunteita, tosin jokainen eri tavoin.

Heräämme aamulla, menemme kouluun tai töihin, tai olemme päivän kotona, näemme ystäviä, harrastamme ja käymme taas nukkumaan. Sama toistuu. Kulutamme energiaamme töissä, jotta saamme rahaa.

Maapallomme on auringosta katsoen kolmas planeetta. Maapallo kiertää auringon ja kun yksi kierros on tehty, on kulunut vuosi. Me Suomessa emme osu jatkuvasti auringon puolelle kierrosta tehdessämme, joten meillä näkyy täällä neljä vuodenaikaa, mikä on oikeastaan melkoinen rikkaus. Maapallon iäksi on arvioitu yli 4 miljardia vuotta.

Maapallo sijaitsee avaruudessa, joka kuuluu maailmankaikkeuteen, universumiin. Tai ehkä toisinpäin: maailmankaikkeus käsittää avaruuden ja siellä olevan aineen ja energian. Mystistä. Ihminen ei tule koskaan tuntemaan koko maailmankaikkeutta -ja tuleeko kukaan, sitä emme tiedä. Sanotaan, että ihminen tuntee noin 10 % avaruudesta. Jopa oikeastaan vähän pelottavaa ajatella, että missä oikein olemme? Mitä luulet?

Jos mietitään asiaa ahdistumiseen asti, niin maailmankaikkeus on alkanut alkuräjähdyksestä. Maailmankaikkeuden tulevaisuudesta ei tiedetä, mutta on arveltu, että se kokee lämpökuoleman. Mitä se sitten tarkoittaa meidän osaltamme? Se on selvää, että olemme silloin varmasti kuolleet, ehkä koko ihmiskunta on kuollut. Onko maapalloakaan silloin enää? Mutta mitä se tarkoittaa, jos koko maailmankaikkeus häviää? Sehän tarkoittaa, että meistä kenestäkään ei ole merkkiäkään ja minne se koko maailmankaikkeus niin vain katoaa?

Sitä ei pieni ihmismieli käsitä. Tässä näkökulmaa, mikäli murehditte työasioita tai muuta vapaa-ajalla. Itse olen alkanut ottamaan tällaista aika paljon laajempaa näkökulmaa asioihin. Siinä unohtuu työmurheet ja moni muukin murhe, kun tajuaa, miten pieni osa olemme täällä. Millaisia ajatuksia teksti herätti sinussa?

Kommentit (2)
  1. Hei Smiude!

    Jep, maailmankaikkeuden ajatteleminen tuo tosiaan perspektiiviä arkipäivän ongelmiin 🙂 Kuinka pieni sininen pallero avaruuden pimeydessä olemmekaan. Maailmankaikkeuden ja aurinkokunnan tulevaisuus on tosiaan aika masentavaa luettavaa, kun laajentuva aurinko nielaisee maapallon ja maailmankaikkeuden loppu on loputon pimeys. Entropia voittaa. En kuitenkaan anna sen pilata päivääni, vaan nautin siitä, että elän ja saan pällistellä maailmankaikkeuden ihmeitä 🙂 Olen atomikasa, joka on tietoinen omasta olemassaolostaan. Se on oikeastaan aika upeaa 🙂

    1. Älä muuta sano, se on suorastaan ihmeellistä 🙂 Hyvää viikonloppua!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *