18.4.2019 smiude

Onko sinulla huijarisyndrooma? (Ja 4 keinoa päästä ajattelusta eroon, ennen kuin saatat uupua)

Tuntuuko uusi työ/opiskelupaikkasi tuurilta tai sattumalta? Kuin et olisi ansainnut sitä? Tai saat työssäsi ylennyksen, mutta koet että siinä on täytynyt käydä jokin virhe. Seuraavaksi suora lainaus Tiina Ekmanin Huijarisyndrooma kirjasta:

”Minna ajatteli pääsevänsä kokeista läpi onnella eikä voinut käsittää, että hänet päästettiin aina läpi. Hän sanoi kaverilleen, että oli varmaan puhunut jotenkin itsensä läpi siitä.”(Ekman 2017: 7.)

Tulin lukeneeksi kyseisen Ekmanin kirjan ja ajattelin, että meitä huijareita on varmasti muitakin ja aihe kiinnostaa. Tässä siis pieni kooste ja ajatuksia kyseisestä kirjasta, eli halusin vain kirjottaa mielestäni loistavasta kirjasta – tässä ei ole mitään sponssauksia takana :). Itse olen selvä huijari, koska kaikki työpaikkani ovat ennen asian työstämistä päässäni olleet sattumaa ja opiskelupaikat ovat olleet tuurista kiinni. Tämä kitkeytynyt ajatus on sellainen, josta olen aktiivisesti pyrkinyt pois ja työ sen suhteen edelleen jatkuu, vaikka parempaan tässä mennään koko ajan.

Tiina Ekman. (2017). Huijarisyndrooma. Helsinki: Bookwell Oy. ISBN: 978-952-312-432-5.

Kirjan takakannen mukaan jopa 70 % ihmisistä kokee ainakin yhden huijarisyndrooman kohtauksen elämässään. Huijarisyndrooma on samankaltaista kuin perfektionismi. Syndroomassa on kiteytettynä kysymys osaamattomuuden pelosta ja pelosta paljastua epäpäteväksi, joka piiskaa henkilön tekemään yhä enemmän ja enemmän, aina edelleen paremmin. Tällöin paraskaan suoritus ei riitä vakuuttamaan itseään siitä, että on riittävän hyvä. Ja nimenomaan itseään. Muotoilisin ehkä jopa niin, että ainoa ongelma on pään sisällä, sillä muut voivat nähdä sinut hyvänä, uutterana ja tunnollisena tekijänä, kun itsellesi ei riitä mikään. Tähän väliin kannattaa alkaa hokemaan pään sisällä itselleen Vestan lausumaa ”Minä riitän. Minä riitän. Minäriitän. Mulle minä riitän” (Biisistä Sun katu).

Miettikää, 70 % meistä (ja suurin osa näistä on korkeasti koulutettuja naisia) eivät luota itseensä ja tekemiseensä, vaan ruoskii itseään parempiin suorituksiin, vaikka suoritus olisi ollut oma paras. Pidemmän päällehän tästä tulee hirveä stressi, joten en ihmettele että olen aiemmissa työpaikoissani erityisesti stressannut. Töissä on kouluun verrattuna vielä se ero, että siitä maksetaan sinulle ja ainakin itseäni on mietityttänyt teema ”koska minulle joku maksaa tästä palkkaa, minun on tehtävä parasta” kun opiskelun kanssa ajatusmallini on siinä mielessä lohdullisempi, että rahasumma ei saa minua niinkään sykkimään vaan se, että teen hommia siinä itselleni ja tulevaisuuttani varten.

Tietenkään ruoskiminen sinänsä parempiin suorituksiin ei ole haitallista vaan auttaa varmasti eteenpäin. Kuitenkin se, ettei koskaan koe että onnistumiset olisivat omaa ansiota, vaan tuuria tai siitä kiinni, että muut eivät ”huomaa että olen huono tai tyhmä”, ei ole hyvä ajatusmalli. Tällainen ajatusmalli on vahingollinen ja voi jopa tosiaankin uuvuttaa ihmisen.

Linkki juttuun: Yle / Huijarisyndrooma piinaa korkeasti koulutettuja

On helposti hahmotettavissa että jatkuva tyytymättömyys omaan toimintaan sekä jatkuva itseltä paremman vaatiminen, sanomatta itselleen koskaan että ”nyt onnistuin, Kiitos minä”, voi johtaa esimerkiksi työuupumukseen työelämässä. Tästä syystä tällaiseen epäterveeseen itseluottamukseen, huijarisyndroomaan, kannattaa kiinnittää huomionsa, mikäli itsessään tällaisia piirteitä tunnistaa.

Hyviä uutisia, sillä vääristynyttä ajatusmallia voi muuttaa. Ekmanin kirjassa tätä käsitellään erityisesti luvusta kahdeksen (8) eteenpäin ja koen, että ainakin ajatusprosessi ajatusmallin muuttamisesta on lähtenyt nyt käyntiin. Ekmanin kirjassa mainitaankin itsensä ääreen pysähtyminen, eli sen mukaan ajattelu itsekseen joka päivä tekee hyvää ja tästä hän suosittelee tekemään itselleen rutiinin. Rutiineista (ja niiden avulla elämän muuttamisesta) olenkin aiemmin kirjoittanut ja pohtinut tekstissäni Vaikuta elämääsi: muuta rutiineja.

Ekmanin kirjasta löytyy esimerkiksi pysähtymisharjoituksia, joissa tarkoituksena on ennen kaikkea antaa aikaa itselle ja tilaa omille ajatuksille. Tietenkin tausta-ajatuksena että keskittyy tosiasioihin, eikä lyttäämään itseään kaiken kiireen keskellä (esimerkiksi työpaikalla). Kirjan viimeisillä sivuilla on myös testi, jolla voi omaa huijarisyndroomaa testata (kannattaa tehdä, jos epäilee olevansa huijari).

Ekman kirjoittaa ”pelkkä ajattelun muuttaminen ja tunteiden käsittely eivät riitä. Niiden lisäksi on olennaista muokata toimintatapoja. Jotta millään ajatuksella olisi merkitystä suhteessa ympäristöön, siitä on seurattava teko. Kun ensin muuttaa ajatteluaan, muutoksen konkretisoi vasta toimimalla toisin kuin ennen. Siten ajattelun kehäkin voi purkautua.” (Ekman 2017: 178.)

Ennen kuin mahdollisesti uuvut, pysähdy ajattelemaan itseksesi ja pohdi näitä asioita:

Pohdi lapsuuttasi. Ekmanin mukaan lapsen käsitys itsestä ja osaamisesta pohjautuu siihen, kuinka vanhemmat ovat nähneet lapsen kyvyt ja kuinka siitä on sanottu/kehuttu. Kun lapsi menee kouluun, töihin ja ylipäätään elämä ulottuu pidemmälle kuin kotiympyröihin, saattaa vanhempien antamat kehut/palaute olla ristiriidassa ympäristöön. Tästä syntyy ristiriita, jota hiljaisesti päässäsi pohdit ja saatat kokea epäonnistuvasi (vaikkei näin olisikaan oikeasti).
Mieti omaa ajatteluasi. Ja kyseenalaista sitä: Ekman painottaa, että tulisi löytää erilainen tapa suhtautua ajatuksia. Lisäksi ajatukset ovat vain ajatuksia, ne eivät ole sama kuin totuus.
Mieti, oletko uurastaja vai välttelijä? Osa huijareista tekee töitä taukoamatta: yön päivän kanssa. Toiset meistä taas tarttuvat töihin vasta viime hetkellä ”kun on pakko”. Henkilöt, jotka tekevät taukoamatta töitä ja onnistuvat, ajattelevat etteivät jaksa toista kertaa rutistaa ja näin ollen onnistuminen oli kertaluontoinen ja onnistuminen tuli vain kovan työn tuloksena. Puolestaan ne, jotka jättävät tehtävät tehtäväksi viimeisille hetkille, uskovat onnistumisen olleen vain hyvää tuuria.
Muuta toimintatapaasi. Tämä kohta on varmasti haastavin, mutta ainoa tie päästä huijarisyndroomasta; kuten Ekman kirjoittaa. Huijaria saattaa helpottaa jo tieto siitä, että huijarina olemisesta on kirjoitettu kirja! Asian voi ottaa puheeksi esimerkiksi esimiehen kanssa. Hyvän esimiehen pitäisi ymmärtää tällöin, että työsi jälki johtuu siitä, että ruoskit itseäsi, mutta et tunne että olet ansainnut onnistumisesi. Näin esimies osaa myös suhtautua vääristyneeseen ajatusmalliisi. Suurimman työn teet kuitenkin itse: toista itsellesi positiivisia lauseita, kuten ”osaan tämän”, ”minä onnistuin”, ”en halua vähätellä itseäni” tai ”minullakin on oikeus levätä”.