Opinnäytetyön kirjoittaja: ole armollinen itsellesi

Opinnäytetyö on  yleensä opintojen loppurutistus ja tässä julkaisussa opinnäytteellä tarkoitetaan niin amk-opinnäytetyötä kuin yliopiston opinnäytetöitä. Molemmista on minulla kokemusta. Jokaiselle tuo opinnäytetyökokemus on erilainen: kenelle se on tuskaisempaa ja kenelle sujuvampaa. Puhutaan jopa graduahdistuksesta. Tämä riippuu ihmisestä, mutta jos koko ajan mielessä on tavoite: valmistua, eikä se tavoite horju (kuin suurimpina epätoivon hetkinä korkeintaan), muista olla itsellesi myös armollinen kirjoitusprosessin keskellä!

”Olen aina tykännyt kirjoittaa ja ilmaissut itseäni parhaiten kirjoittamalla, mutta opinnäyteen ja gradun kirjoitus on ollut aivan erilaista.”

Tein omaa amk-opinnäytetyötäni aikoinani reilun puoli vuotta, se oli kohtalaisen pitkä aika, mutta minulla oli siinä välissä hyvin aikaa, kun muut kanssani aloittaneet opiskelijat olivat työharjoittelussa. Oman työharjoittelun olin tuolloin tehnyt kesällä, joten aloitin opparini, kun opetusta ei ollut meneillään muiden ollessa harkassa (näin valmistuin puolisen vuotta aikaisemmin samalla).

Oli yllättävää, kun tein ensimmäistä opinnäytettäni, että kirjoitus ei sujunutkaan niin hyvin. Se oli yllättävää siksi, koska olen aina tykännyt kirjoittaa ja ilmaissut itseäni parhaiten kirjoittamalla, mutta opinnäyteen ja gradun kirjoitus on ollut aivan erilaista. Vaikka aiheen olisikin valinnut itse, se ei tarkoita että tieteellisen tekstin kirjoittaminen siitä olisi aina helppoa.

Amk-opinnoissani tuli opparilla olla toimeksiantaja, joten aiheen kanssa en kauaa pohtinut: oikeastaan otin aiheen, joka oli jokseenkin mielenkiintoinen ja sain nopeasti toimeksiantajan. Opparia siis en päässyt kirjoittamaan ihan ”sydämeni asiasta”, mutta arvosanan 4 siitä sain kuitenkin. Opparini sisälsi empiirisen osan, joten se oli sinänsä käytännön läheinen – kuten ammattikorkeakoulussa tarkoitus onkin. Empiirinen osuus toteutettiin haastattelulla puhelimitse ja onneksi, onneksi toimeksiantajani kustansi tähän firman! Ei siitä olisi tullut mitään, että itse olisi lähtenyt soittelemaan  ihmisille ja tekemään kyselyä, jos suoraan sanon.

Muistan jo amk-aikana, kun opparin kanssa oli välillä päiviä, ettei yksinkertaisesti huvittanut edes avata kyseistä tiedostoa (tästä se puolen vuoden kirjoitusaika..). Vaikka aamulla ajatteli, että tänään kirjoitan ja teen, löysi itsensä lopulta tekemästä jotain aivan muuta. Jopa mieluummin siivosi (heh). Sitten toisaalta saattoi tulla hirveitä kirjoituspuuskia, että kirjoitti 3 päivää ihan aamusta-iltaan ja jaksoi keskittyä koko ajan.

Onko täällä samalla tyylillä oppareitaan kirjoittavia? Tai ehkä sitä kirjoittajatyyppiä, joka muutamassa viikossa keittävät aamulla pannullisen kahvia ja istuvat aamusta iltaan tietokoneen ääressä? 🙂

Maisteriopinnoissa olenkin mennyt aika samanlaisella asetelmalla mitä kirjoittamiseen tulee. Aloitin gradun tekemisen viime syksynä ja se alkaa vasta nyt olemaan loppusuoralla. Tähän suurimpana selityksenä lienee se, että olen käynyt samaan aikaan töissä, poislukien viimeinen kuukausi, jolloin työni onkin alkanut etenemään ihan eri tavalla.

Gradun teko on sakannut pahemmin kuin opparin teko, vaikka ei olekkaan mitään toimeksiantajaa ja tutkielmassa ei ole mitään empiiristä osaa, se on pääaineen aiheesta tehty tutkielma. Tutkielma tukeutuu siis jo olemassa olevaan teoriaan. Tavallaan en siis itse ainakaan luo gradullani mitään uutta, jolla olisi  uutta tieteellistä painoarvoa. Tämä ei lienekkään tosin aina maisteritutkinnon tarkoituskaan. Tavoitteena  itsellä olikin vain keksiä aihe, josta saan tekstiä ja on edes jokseenkin mielenkiintoinen.

”Sanoisinkin vinkkinä sen, että aihetta ei kannata liian pitkään miettiä.”

En muuten ikinä oppareissani ole syvällisemmin miettinyt aiheita. Olen yleensä mennyt ihan sen mukaan, että uskon saavani kyseisestä aiheesta kirjoitettua jotain jokseenkin järkevää. Sanoisinkin vinkkinä sen, että aihetta ei kannata liian pitkään miettiä. On toki hienoa, jos keksii spesiaalin aiheen, josta ei paljoa ole kirjoitettu, sitä ei käy kiistäminen ollenkaan, mutta itse olen kokenut, että pääasia on saada työ tehtyä mahdollisimman pian. En myöskään ole kyllä edes keksinyt koskaan mitään spesiaalimpaa aihetta, joka tuntuisi siltä, että ”tämä se aihe on”.

”Sanoisin, että jos olet määrätietoinen ja tiedät, että haluat tehdä opparin valmiiksi, mutta se on muutamia päiviä – jopa viikon pari joskus telakalla – ei ole syytä huoleen. Kyllä se valmistuu.”

Netistä ja gradun tekoa koskevista kirjoista (joita muuten on yllättävän paljon; mm. Gradutakuu on ihan hyvä teos) on paljon vinkkejä siitä, miten tyssänneen gradun tai opparin saisi taas etenemään. Usein kirjoissa mainitaan, että tulisi pohtia syitä sille, miksi gradu tyssää. Sanoisin, että jos olet määrätietoinen ja tiedät, että haluat tehdä opparin valmiiksi, mutta se on muutamia päiviä – jopa viikon pari joskus telakalla -ei ole syytä huoleen. Kyllä se valmistuu.

Mielestäni opinnäytteen tekoon jopa hieman kuuluu sellainen, että aina ei ole kauheaa draivia kirjoittaa. Toki siinä tilanteessa, jos ajatukset alkavat menemään siihen suuntaan, että ”en jaksa tehdä ollenkaan sitä” tai gradu ei hyvin pitkään aikaan etene ollenkaan, kannattaa kiinnittää huomiota ja miettiä, miksi näin.  Ja jos se on enää opparista kiinni: älä luovuta vaan kirjoita se!

Vinkkinä voisin myös sanoa, että jos tyhjän paperin ongelma on päällä, niin ota lähdekirjallisuutta eteesi ja kirjoita niistä aiheeseen liittyen kuitenkin jotain. Näin pääset aiheeseen käsiksi ja opit samalla. Se ei haittaa, että myöhemmin poistat näitä tekstejä, joita olet kirjoittanut saadaksesi draivia. Itseäni ainakin on auttanut se, että jos en ole ihan varma miten jatkaa, kirjoitan kuitenkin lähteiden pohjalta eteenpäin, koska tästä tulee usein uusia ideoita jatkaa työtä.

Ja mikäli kirjoitatkin ”liikaa” ja joudut karsimaan omaa tekstiäsi (mikä muuten on yllättävän vaikeaa), niin älä hävitä jo kirjoitettua tekstiä. Vaikka poistat sen varsinaisesta työstä, liitä se itsellesi talteen toiseen tiedostoon. Sitä ei tiedä, jos kuitenkin tutkielman suunta muuttuu ja tarvitset kyseistä tekstipätkää.

”Lisäksi voit ottaa lasillisen punaviiniä tietokoneen äärelle, laittaa rauhoittavaa musiikkia soimaan ja antaa kirjoituksen tulla.”

Tuntuu, että opparin teosta monesti kirjoitetaan oppaissakin, että se on täysin pakkopulla -työtä. On se sitäkin, ainakin silloin tällöin, mutta parhaimmillaan siinä saa itse suunnitella kokonaisuuden josta kirjoittaa (saat itse suunnitella sisällön, rakenteen.. kaiken; ainakin yliopistossa sinulla on tutkijan vapaus!). Lisäksi voit ottaa lasillisen punaviiniä tietokoneen äärelle, laittaa rauhoittavaa musiikkia soimaan ja antaa kirjoituksen tulla. Tällöin seuraavana aamuna kannattaa vielä teksti lukea läpi ajatuksella 😉

Kommentit (2)
  1. Mulla on myös kokemus molempien teosta. Ja hyvin erilaista työskentelyä se kyllä oli. Mulla oli myös opparissa toimeksiantaja, onneksi ihana sellainen. Gradua oli suurimmaksi osaksi kiva tehdä, vaikka mulla prosessiin kului paljon enemmän aikaa, kun etukäteen olin ajatellut. Syytän tästä itseäni sekä ohjaajaa, joka olisi pitänyt tajuta vaihtaa jo paljon aiemmin. Ja kyllä, lasi valkkaria tuli joskus otettua kirjoitushommien lomassa 😉

    1. Kyllä, kummasti tekstiäkin joskus syntyy lasillisen jälkeen 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *