Mitä sinun pitäisi tietää julkisesta taloudesta?

Kuulostiko otsikko tylsältä? Älä anna sen hämätä, yritän kirjoittaa julkisesta taloudesta mahdollisimman ymmärrettävästi. Eli lähdetään ihan perusteista: nimensä mukaisesti julkinen talous on osa kansantaloutta, jonka muodostavat julkisyhteisöt. Julkisyhteisöjä ovat luonnollisestikin valtio, kunnat, kuntuyhtymät… Lisäksi julkiseen talouteen luetaan mukaan työeläkeyhtiöt/laitokset, sosiaaliturvarahastot (tutuimpana ehkä Kela), valtionyhtiöt..

Julkista taloutta rahoitetaan pääasiassa verovaroin. Suomessa julkisen talouden koko suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) on muihin maihin nähden suurempi. Meillä toisin sanoen on siis enemmän julkisia palveluita kuin muualla. Suomen prosentti on 58.7 %, kun esimerkiksi Ruotsissa (johon me suomalaiset nyt yleensä lähdemme ensimmäisenä vertaamaan…) on prosentti 53,0 % (Lähde).

Mielenkiinnosta vertailu muiden välillä kannattaa, mutta on hyvä huomioida, että vertailu on siinä mielessä harhaanjohtavaa, ettei siinä pystytä huomioimaan eri valtioden välisiä erilaisia verojärjestelmiä millään muotoa. Tästä syystä näitä prosentteja ei kannata lähteä liikaa tulkitsemaan. En ole perehtynyt Ruotsin verolainsäädäntöön sen kummemmin, mutta  esimerkiksi eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmä siellä lienee olevan erilainen kuin Suomessa.

Julkista taloutta pidetään yleensä parhaana keinona toteuttaa järjestys suurimmassa osassa maita. Lisäksi puolustukseen liittyvät teemat, kuten armeija, poliisi, oikeusjärjestelmä on katsottu toimivan parhaiten julkisen sektorin pyörittäessä. Tätä ei käy omasta mielestäni ainakaan eittäminen. Meillä kuitenkin on tiettyihin asioihin, kuten sairaanhoitoon, julkisen puolen lisäksi myös yksityinen puoli. Huomioitavaa kuitenkin on, että julkinen talous ei jäsenny yksityisen sektorin kanssa, toisin kuin yksityinen sektori jäsentyy julkisen sektorin kanssa (julkisen talouden osuus Suomessa n. 20 %). (Lähde)

Julkisen talouden ongelmana voidaan pitää vapaamatkustajia, eli julkishyödykkeiden vapaamatkustajia, heitä jotka kulkevat kyydissä ja nauttivat hyödykkeestä maksamatta siitä. (Jännittävä artikkeli tähän liittyen). Vapaamatkustuksesta on tässä kohtaa syytä tarkentaa, että itse tekstissäni vapaamatkustajalla tarkoitan erityisesti sellaisia henkilöitä, jotka tietoisesti vapaamatkustavat julkisen talouden varoilla (eli  ovat tehneet päätöksen ja kertovat siitä, etteivät edes halua osaltaan osallistua julkishyödykkeiden kustannuksiin; kai tätä voi jossain määrin kutsua äärimmilleen vietynä ideologiaksi). Linkitän tähän vielä toisen Ylen artikkelin viitaten tähän tietoiseen päätökseen: Juuso, 19, ei halua tehdä mitään.

Mikä sitten on Suomen tämän hetkinen tilanne julkisen talouden osalta? No, viime vuosikymmenten lopulta Suomen julkiseen talouteen on muodostunut alijäämä, joka on sangen sitkeä. Tämä ongelma johtuu juurikin siitä, että menomme ovat yksinkertaisesti suuremmat kuin tulomme. Voisimme sanoa, että hyvinvointipalveluita on lisätty, mutta niiden maksajat vähentyneet. Tästä johtuen olemme velkaantuneet ja koska väestömme ikääntyy, uhkaa velkaantuminen kiihtyä entisestään. Toisaalta toiveikkaista lukemista kertoo se, että vuonna 2017 BKT-velka (=suhteutettu bruttovelka) kohosi 63 prosenttiin suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Nyt vuonna 2019 valtiovarainministeriö arvioi velkasuhteen laskevan 58,3 prosenttiin. (Lähde: Tilastokeskus). Tilanne on siis parempaan suuntaan, kuin vielä viime vuosikymmeninä. Mutta väestön ikääntyminen esimerkiksi tuo tilanteeseen omat haasteensa.

 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Aloitin psykologian opinnot avoimessa yliopistossa omaksi huvikseni

Ajattelin kirjoittaa uudesta ja aika pitkäaikaisesta haaveestani/harrastuksestani. Olen nimittäin aloittanut harrastuspohjalta psykologian opinnot avoimessa! Olen haaveillut tästä jo KTM-opintojen aikana, mutta koska suoritin silloin päätoimisena opiskelijana niitä opintoja ja tein myös töitä, en ”antanut itselleni lupaa” aloittaa psykologian opintoja, jotta ne eivät veisi aikaa ja huomioita pois kauppatieteistä.

Nyt, kun syyskuun lopussa valmistuin ja töissäkin on alkanut sujumaan mukavasti (eli suurin perehdytys on takana ja asiat jo sujuvat niin, ettei tunne olevansa asioiden kanssa hukassa ja pystyy tekemään itsenäisesti hommia kotona etänäkin), niin koin minulla olevan aikaa aloittaa uuden opinnot.

Kirjasta: Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen & Ruoppila. Ihmisen psykologinen kehitys. 2014: 198.

Aloitin opinnot avoimessa yliopistossa, koska en tähtää psykologiasta tutkintoon. Teen tällä hetkellä ihan perusopintoja ja niitäkin omassa aikataulussani; eli mitä työltä ja muulta elämältä ehtii. Tosin olen ollut nyt niin innoissani, että aikaa tänäkin viikonloppuna tehtävien tekemiseen on ollut. Sain myös ensimmäisestä tehtäväkokonaisuudesta jo arvostelun ja sain täyden 5! Olen aina ollut sellainen, että kun onnistun tehtävässä/tentissä, niin se antaa minulle lisäintoa tehdä ja jatkaa samalla linjalla, eli tavoitella hyviä arvosanoja.

Psykologian opiskelu on kauppatieteiden opiskeluun verrattuna siinä mielessä helpompaa, että asioita on yleensä enemmän mahdollista ja helpompaa selittää omin sanoin. Kauppatieteet toisinaan olivat sen verran matemaattisia, ettei asioita voinut selittää kuin matemaattisin kaavoin – ja valehtelisin, jos väittäisin, että ei ollut tilanteita, joissa en oikein enää tiennyt edes mitä lasken. Sitä vain laski kaavojen mukaisesti. Toki psykologiaa ja kauppatieteitä on sinänsä melko typerä verrata, koska ovat niin erilaisia. Kuitenkin kauppatieteistä minulla on maisterin tutkinto ja nämä avoimen opinnot ovat toistaiseksi sen lisäksi ainoita yliopistossa käytyjä kursseja.

Psykologia on näin ”harrastuspohjalta” todella mielenkiintoista opiskeltavaa, vaikka olenkin vielä aika alkutekijöissä. Voin kuitenkin jo näin ekan kurssin aloittaneena suositella, jos psykologian opiskelu vähääkään kiinnostaa. Aloitin itse opinnot Jyväskylän avoimessa ja todella suuri plussa on, että kurssit voi suorittaa kokonaan verkossa. Kurssin luentotallenteet on katseltavissa ja materiaalit kursseille löytyvät hyvin. Tähän asti tehtävät myös ovat olleet erilaisia: esseitä, monivalintatehtäviä, esitysten tekemistä.. Todella monipuolisesti erilaisia tehtäviä ja uskon, että niiden kautta parhaiten oppiikin.

Omaksi huviksi opiskelu on siitä ihanaa, ettei opiskelu tunnu pakkopullalta. On itse kiinnostunut aiheesta ja sen opiskelu menee silloin ”vähän kuin siivillä”. Itseäni tällainen  opiskelu ja opetteleminen ei tunnu rasittavan tai muuta. Toisaalta olen ehkä tietyllä tavalla ”opiskelijaluonne”, että harvemmin minua aikuisiällä on todella harmittanut tehdä jotain opintoihin liittyvää. Yksi vinkki minulla kuitenkin on, jotta opiskellessa keskittyisi tehtävien tekemiseen/lukemiseen, eikä esim. siivous tai jokin sarja alkaisi tuntumaan houkuttelevammalta: aikatauluta opintosi. Itse kirjaan tarkat kellonajat, jolloin aika on tarkoitus käyttää johonkin tiettyyn opiskeluun. Tällöin itselle on selvää, ”koska tehdään hommia” ja ei tule niin helposti mieleen esimerkiksi että pitäisikö vaatekaappi siivota. Kun olet aikatauluttanut, tiedät, että ehdit joko ennen tai jälkeen opiskelua tekemään tällaisen askareen.

Puheenaiheet Oma elämä Opiskelu