Olen aina ollut todella huono tekemään päätöksiä. Käyn läpi päässäni mahdolliset vaihtoehdot useaan kertaan ja koitan valita tilanteeseen sopivimman. Haastavuus tulee yleensä juuri siitä, että miettii seurauksia ja tekee päätöksensä sen perusteella, mitkä jatkoseuraukset päätöksen jälkeen syntyvät. On toki hyvä olla henkilö, joka punnitsee asioita, ennen kuin tekee, mutta toisinaan päätöksen teon vaikeus on todella rasittava piirre.

Olenkin opetellut kuuntelemaan oman sydämen ääntä. Kun täytyy tehdä ratkaisu, tukeutuu helposti läheisiinsä, ja se on ihan ok. On kuitenkin lopulta tunnistettava oma sisin, sydämensä ääni, jotta voi toimia täysin omalla sydämellään.

Oma sydämen ääni kertoo meille, mikä on parhaaksi. Seuraavassa olen listannut kolme kohtaa, miten voit oppia kuuntelemaan omaa sydämen ääntäsi:

1. Anna tunteiden tulla. Sano tunteille, että ”tervetuloa” ja päästä ne sisälle sellaisina kuin ne on, olivat ne mitä tahansa tunteita: iloa, stressiä, ahdistusta, pelkoa, kiitollisuutta… Samalla oppii käsittelemään omia tunteitaan ja ajatuksiaan, kun antaa niiden tulla, eikä estele niitä. Tunteet ovat luonnollinen asia.
2. Pysähdy joka päivä. Toistan itse tätä päivittäin itselleni ”pysähdy nyt hetkeksi”. Pysähtymisen ei tarvitse olla pitkä, idea on siinä että et ajattele juuri mitään. Olet vain omassa luonnollisessa olemuksessasi. Omia suosikkejani on maata kotini lattialla ja olla pysähtynyt. Voit myös esimerkiksi lähteä kävelemään luontoon.
3. Kuuntele sydämesi ääntä, aidosti. Sydämen ääni ja järki eivät kulje aina käsi kädessä, joten keskity kuuntelemaan sitä, mitä sydämesi viestii ja tuntee (älä kuitenkaan tyhmän rohkeasti 😉 ). Sydämen ääni ei aina kerro mieluisia asioita tai suuntaviivoja elämään, jolloin rationaaliset ihmiset alkavatkin kuuntelemaan pelkästään järkeä, ja unohtavat kokonaan seurata sydämensä ääntä.

Pysähdytkö sinä elämässäsi ja keskityt vain olemiseen?

Ongelma on illuusio, jonka mieli luo. Lopulta kaikki ongelmat ovat kiinni ihmismielestä. Yhteiskunnan ongelmat ovat erilaisia riippuen siitä, kuka ajattelee ja mitkä ovat hänelle ongelmia, mitkä taas eivät. Tästähän politiikkakin käy keskustelua: eri mielipiteistä eri ongelmien suhteen. Osa on samaa mieltä, osa taas eri mieltä.

Eri ongelmat (täsmennetään tässä kohtaa, etten tarkoita nyt henkisiä tai vastaavia ongelmia, vaan ratkottavia asioita, jotka ovat ongelmallisia) henkilökohtaisesti tuntuvat yleensä suuremmilta, koska ne tuntuvat meissä itsessämme sisällä. Toki voimme ratkoa ongelmia yhdessä ystävien kanssa tai kysyä neuvoa meitä kokeneemmilta, mutta henkilökohtaisen ongelman lopulta ratkomme yleensä itse.

Ongelmia ei aina kannata yrittää ratkoa rationaalisesti ajateltuna. Koko olemassa olomme on vähän kuin taikaa tässä maailmankaikkeudessa. Ongelman järkiperäisen ratkaisun sijaan kannattaa kuunnella sisintä ääntään siitä, miltä tällä hetkellä tuntuu. Jos ei olisi huomista, miten haluaisin nyt ratkaista asian. Tietenkin tässä pitää olla kuitenkin sen verran mukana järkeä, eikä tällä intuitiolla jättää esimerkiksi lainaansa lyhentämättä ”koska tänään ei tunnu siltä”. Mutta yleensä kun lopetamme liiallisen ajattelun ja asian vatvomisen,ongelma saattaa ratketa tällä.

Saatamme nimittäin ongelman esiintyessä luoda, ehkä tiedostamattamme, lisää ongelmia. Lisäksi ongelmaan ei yleensä ole yhtä ainoaa totuutta, vaan vaihtoehtoja voi olla useita. Saatamme stressata itseämme aivan turhaan luomalla ongelman yhteyteen lisää ongelmia. Keskity tähän hetkeen, ei siihen, mitä viikon päästä on tulossa.