Minä maailmankaikkeudessa

Mietitään ihmistä. Kuulumme kädellisiin nisäkkäisiin. Koostumme noin sadasta biljoonasta solusta (kyllä, oikeasti) ja 70 prosenttia kehostamme on vettä. Meitä ihmisiä on maailmassamme arviolta 7,6 miljardia (tuota lukua kun alkaa miettimään, sitä ei edes ymmärrä). Tässä muuten jännä linkki Maailman tilastot reaaliajassa. Ei suoranaisesti liity aiheeseen, mutta sieltä näet maailmamme tiedot reaaliajassa. Tänään on esimerkiksi maailmassa kirjoitettu yli viisi miljoona blogitekstiä ympäri maailman.

Jatketaan sitten. Olemme siis ihmisiä ja meitä on valtava määrä. Kun alkaa miettimään, kuinka paljon tietoisuutta maailmassa on, ei sitä oikein käsitä. Jokainen yksilö meistä ihmisistä on tietoinen olento, koska aivomme kykenevät ajattelemaan. Tunnemme myös tunteita, tosin jokainen eri tavoin.

Heräämme aamulla, menemme kouluun tai töihin, tai olemme päivän kotona, näemme ystäviä, harrastamme ja käymme taas nukkumaan. Sama toistuu. Kulutamme energiaamme töissä, jotta saamme rahaa.

Maapallomme on auringosta katsoen kolmas planeetta. Maapallo kiertää auringon ja kun yksi kierros on tehty, on kulunut vuosi. Me Suomessa emme osu jatkuvasti auringon puolelle kierrosta tehdessämme, joten meillä näkyy täällä neljä vuodenaikaa, mikä on oikeastaan melkoinen rikkaus. Maapallon iäksi on arvioitu yli 4 miljardia vuotta.

Maapallo sijaitsee avaruudessa, joka kuuluu maailmankaikkeuteen, universumiin. Tai ehkä toisinpäin: maailmankaikkeus käsittää avaruuden ja siellä olevan aineen ja energian. Mystistä. Ihminen ei tule koskaan tuntemaan koko maailmankaikkeutta -ja tuleeko kukaan, sitä emme tiedä. Sanotaan, että ihminen tuntee noin 10 % avaruudesta. Jopa oikeastaan vähän pelottavaa ajatella, että missä oikein olemme? Mitä luulet?

Jos mietitään asiaa ahdistumiseen asti, niin maailmankaikkeus on alkanut alkuräjähdyksestä. Maailmankaikkeuden tulevaisuudesta ei tiedetä, mutta on arveltu, että se kokee lämpökuoleman. Mitä se sitten tarkoittaa meidän osaltamme? Se on selvää, että olemme silloin varmasti kuolleet, ehkä koko ihmiskunta on kuollut. Onko maapalloakaan silloin enää? Mutta mitä se tarkoittaa, jos koko maailmankaikkeus häviää? Sehän tarkoittaa, että meistä kenestäkään ei ole merkkiäkään ja minne se koko maailmankaikkeus niin vain katoaa?

Sitä ei pieni ihmismieli käsitä. Tässä näkökulmaa, mikäli murehditte työasioita tai muuta vapaa-ajalla. Itse olen alkanut ottamaan tällaista aika paljon laajempaa näkökulmaa asioihin. Siinä unohtuu työmurheet ja moni muukin murhe, kun tajuaa, miten pieni osa olemme täällä. Millaisia ajatuksia teksti herätti sinussa?

Hyvinvointi Ajattelin tänään Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta

Elämämme roolit

Meidän kaikkien elämässä on erilaisia osa-alueita ja sitä kautta myös näihin osa-alueisiin kuuluvia käyttäytymismalleja, joita kutsun tässä tekstissä rooleiksi. Rooleiksi, joita käytät päivittäin, mutta ne poikkeavat toisistaan. Mutta millainen olen syvimmältä olemukseltani, ilman näitä muiden osa-alueiden opittuja rooleja?

Meistä jokainen käyttäytyy eri tavalla töissä, ystävien seurassa (ja eri ystävien kanssa vielä ehkä eri tavalla), ostosreissulla, anoppilassa, harrastuksissa ja kotona. Kotonakin voi olla erilaisia rooleja: perhepersoona lasten kanssa ja aikuisten kesken taas uusi persoona. Ja vaikkapa uusioperheessä rooleja on varmasti vielä enemmänkin, jotka pitää handlata.

Mistä näistä tietää, millainen on oma luontainen persoona, kun jatkuvasti muutamme käytöstämme ympäristömme mukaan? Olen pohtinut paljon sitä kysymystä, että millainen olen, jos ajattelen että voin olla juuri mitä haluan, eikä tarvitse esimerkiksi miettiä työpaikan sääntöjä.

Uskon olevani eniten oma itseni silloin, kun olen jossain tutussa ja turvallisessa paikassa. Minulle se on koti. Ja täällä erityisesti silloin, kun saan olla yksin. Omassa rauhassani, omien ajatusteni kanssa. Pelkkä kellon raksutus taustalla. Silloin minulla ei tarvitse pukea yhtäkään eri tilanteisiin opittua roolia päälleni. Ei tarvitse olla kiinnostunut kollegan asiasta tai muutenkaan läsnä toisille. Voin vain olla ja antaa ajatuksen virran valua mielessäni, oli ne ajatukset mitä vain. Ajatuksethan eivät ole me, eivätkä ajatukset ole tekoja. Ajatukset ovat siis aika jännä asia, jos tarkemmin rupean pohtimaan sitä (jätetään toiseen postaukseen se 🙂 ).

En tarkoita, että nämä eri käyttäytymismallit (roolit) eri tilanteissa olisi huono asia. Minusta esimerkiksi työpersoona on luotu suojaamaan itseä työelämän haasteilta ja odotuksilta. Työelämässä olen työroolissa ja pyrin tekemään sovitut asiat parhaani mukaan. Vapaa-ajan roolissani en aina tekisi samalla tavalla asioita, mutta työrooliin ne asiat sopivat. Tästä rooleissa kai pohjimmiltaan onkin kysymys.

Roolit ovat siis lähtökohtaisesti hyvä asia, vaikka roolit ja niiden tuomat käyttäytymismallit eivät ole yhtä kuin oma syvin olemus; millainen olet oikeasti, ilman eri tilanteiden rooleja. Tarkoitan tällä sitä, että on hyvä kaiken hälinän ja hälyn, eri käytösmallien keskellä, pohtia myös sitä, millainen olen oikeasti, kun minun ei odoteta käyttäytyvän tietyllä tavalla. Millainen sinä olet oikeasti?

 

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään