Kaksi viikkoa lihavuusleikkauksesta

Kaksi viikkoa lihavuusleikkauksesta on kulunut ja toipuminen on mennyt hienosti. Viime viikolla kyllästyin sosemaisiin ruokiin ja olenkin siitä lähtien testaillut erilaisia pehmeitä ruokia. Vatsa on kestänyt yllättävän hyvin, välillä pientä nipistelyä on ollut. Syön varmasti vieläkin vähän liian nopeasti ja välillä en pureskele tarpeeksi, mutta pääosin ruuan jälkeen on ihan hyvä olo. Olen myös nostanut ruoka-annoksia alun 2 ruokalusikallisesta. Välillä ruokaa menee lähemmäs desi, välillä vain se pari ruokalusikallista, riippuen vähän ruuan laadusta. Olen pyrkinyt syömään vain sellaisia ruokia, joista todella tykkään ja joita tekee mieli. Nälän tunne minulla on ollut muutaman kerran, mutta yleensä alkaa heikottaa, jos ruokailuväli kasvaa liian suureksi.

Juomisen kanssa olen taistellut, niin kuin vähän arvelinkin jo etukäteen. Saan tällä hetkellä juoduksi juuri ja juuri 1,2 litraa päivässä, vaikka pitäisi juoda ainakin 1,5 litraa. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että juon vähintään litran päivässä, jotta ei tulisi nestehukka. Kohtuullisen hyvin kuitenkin on mennyt, vaikka välillä tekisi mieli juoda ruuan kanssa. Nyt, kun alkoi kolmas viikko, aloitin myös vitamiinien ottamisen. Vatsa kesti vitamiinit eilen oikein hyvin, mutta minun oli vaikeaa saada nieltyä niitä, sillä vettä ei saisi juoda kauhean suuria kulauksia kerrallaan. Lopulta otin kuitenkin kunnollisen kulauksen, sillä ainoa negatiivinen juttu isosta kulauksesta on oikeastaan vain röyhtäisy, joka sitä seuraa. Suurella kulauksella tabletit menivät sitten alas. Jos muuten haluat lukea syistä, miksi meni lihavuusleikkaukseen, kirjoitin siitä aikanaan tekstin Lihavuusleikkaus apuna uudelle elämälle.

Tämän hetken tulokset

Aloituspainoni oli 106,7 kg. Kahden viikon ENE-dieetillä ennen leikkausta tippui painoa 4 kg, nyt kahden viikon aikana leikkauksesta on lähtenyt painoa 4,7 kg eli kuukauden painonpudotus on -8,7 kg. Nyt paino on tänä aamuna 98 kg. Tulos on mielestäni hyvä ja olen itse siihen tyytyväinen. Nyt parin päivän ajan paino on pysynyt paikallaan, mutta sekin on normaalia, sillä eihän paino voi pudota joka päivä vuoden ajan. Se on jännä miten silti heti, kun tulee pieni pysähdys painon laskuun, alkaa miettiä, että jämähtääkö tämä paino nyt sitten tähän ja onko minun kroppani sellainen, ettei se paino vaan tipu tämän enempää. Tiedän, että pelot ovat turhia, mutta eipä tuolle päänsisäiselle pohdinnalle mitään voi. Olen päättänyt, että tämä on nyt viimeinen keino ja tarvittaessa odotan niin pitkään kuin tarvitsee, että paino putoaa. Muistaakseni tässä 3-5 viikon päässä leikkauksesta on normaalistikin jumivaihe, joka johtuu siitä, että kroppa vielä toipuu leikkauksesta. No, itselläni tuo pudotustauko on kestänyt vasta kaksi päivä, joten ei voi puhua edes jumista vielä.

Myös mitoissa on tapahtunut muutoksia verrattuna neljän viikon takaiseen. Olen ottanut kaikki mahdolliset mitat ja kropasta on eri kohdista lähtenyt 4-6 cm. Pohje on ainoa paikka, josta on lähtenyt vain puoli senttiä, mutta pohkeethan ovat toisaalta kannatelleet painoani, jote ovat todennäköisesti lihaksikkaimmassa kunnossa kropassani.

Sairausloma päättyi

Leikkaushaavat ovat nätisti parantuneet myös ja kipuja ei ole enää kuin satunnaisesti. Suoli toimii kuten ennenkin leikkausta eli satunnaisesti. Syvään hengittäessä minulla on kipua rinnassa ja selässä. Tästä puhuimme lääkärin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että se saattaa johtua muutama vuosi sitten leikatusta palleatyrästä tai oikeastaan siitä, että muutaman vuoden sisällä on tehty kaksi isoa leikkausta samalle alueelle. Se on sisuskaluillekin iso trauma ja pallea-alueen lihaksisto voi olla siksi kipeä pidempään, jopa 2-3 viikkoa vielä tästä eteenpäinkin. Seurataan kuitenkin tilannetta ja jos vaiva pahenee, tarvitaan varmastikin jotain tutkimuksia. Muistan kyllä vastaavan kivun silloin palleatyräleikkauksen jälkeenkin ja kipu kesti silloinkin aika pitkään. Nyt on kuitenkin vasta kaksi viikkoa lihavuusleikkauksesta, kroppa on vielä toipumassa ja tuo aika on hyvin lyhyt. Vaikka olenkin toipunut hyvin, huomaan olevani kärsimätön toipumisen kanssa.

Sairauslomani päättyi sunnuntaina ja työterveyslääkäri soitteli minulle eilen. Todettiin, että olen työkuntoinen, mutta tarvitsen vielä pidempiä taukoja välissä. Onneksi on jouluviikko, joten töissä on aika rauhallista. En muista kerroinko aikaisemmin, että olen nyt kertonut leikkauksesta vanhemmilleni sekä veljeni perheelle. Halusin heidän tietävän asiasta ja kerroin siitä noin viikko sitten. Läheisiltäni olen saanut pelkästään kannustusta, joten päätös kertoa oli oikea.