Kuusi viikkoa lihavuusleikkauksesta, on kyllä mennyt nopeasti! Eilen paino oli pikkuisen alhaisempi kuin tänään, mutta koska tänään on virallinen punnituspäivä, tulokset katsotaan tämän päivän mittausten mukaan. Tämän aamun paino on 94,3 kg eli viime viikosta paino on pudonnut -600 g. Sinällään ihan ok pudotus ja parasta on, ettei vielä ole ollut täysin nollaviikkoa, vaan joka viikko on kuitenkin paino vähän tippunut. Kokonaispudotus on nyt -12,4 kg ja painoindeksi on pudonnut 37,4:stä (vaikea ylipaino) -> 33:een (merkittävä ylipaino). Vajaa yhdeksän kiloa pitää vielä laihtua, jotta saan painoindeksin lievän ylipainon puolelle. Mutta ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan tuntuu, että se on mahdollista.

Vaikka paino sinällään tippuu aika nopeasti, välillä tuntuu niin kovin hitaalta. Olen vain niin kärsimätön ihminen, pakko opetella kärsivällisyyttä tässä samalla. Muista mitoista ei ole liiemmälti sanottavaa. Takapuoli, vatsa ja vyötärö olivat pikkuisen viikossa kaventuneet, rinnanympärys myös, mutta se on koko ajan vaihdellut edestakaisin. Reidessä ei muutosta, pohkeessa, käsivarressa ja kaulassa nousua. Mutta kuten aiemmin olen sanonutkin, on noita mittoja kohtuullisen haastava ottaa ja siksi epäilen, että mittauspaikka saattaa välillä vähän siirtyä ja sitä kautta mittakin voi olla poikkeava. En millään viitsisi piirtää ihoon mitään mittauskohtia, vaikka se olisikin varmasti kaikkein varmin tapa pitää huolta, että mitta on joka kerta otettu samasta paikasta. Niin vakavaa tämä ei kuitenkaan ole, sillä loppukädessä kaiken pitäisi näkyä vaatekoossa jossain vaiheessa. Mittausteni mukaan takapuolesta on kadonnut 11 cm, vatsan kohdalta 9 cm ja vyötäröltä 9,5 cm.

Hyvä liikuntaviikko

Viime viikko oli hyvä liikuntaviikko. Se oli ensimmäinen viikko, jolloin koitin tosissani ottaa liikuntaa mukaan arkeeni. Pohdiskelin aiemmin blogissani rutiinien syntyä tekstissä Rutiinit lihavuusleikkauksen jälkeen. Rutiinien syntyyn menee aikaa, keskimäärin rutiinien syntyminen vie 66 päivää eli reipas kaksi kuukautta. Aina rutiinit eivät synny tuossakaan ajassa, joten on ehkä turha ajatella, että jos kaksi kuukautta jaksan liikkua säännöllisesti, niin sitten kroppa jotenkin vaatisi sitä liikuntaa. Liikunta, kun on itselleni se hankala juttu, niin lienee valmistauduttava siihen, että sen rutiinin syntyyn saattaa tarvita usean kuukauden työn.

Joka tapauksessa viime viikko oli onnistunut ja pidin liikunnoista kirjaa. Loppuviikosta kaivoin myös urheilukelloni laatikon pohjalta, latasin sen ja päivitin. Nyt kello on taas kädessä ja pystyn helpommin seuraamaan myös liikuntasuoritteiden kulutusta. Viime viikolla liikuin kuutena päivänä seitsemästä. Apunani oli kolmena päivänä Nintendon Wii, jonka avulla tein mm. steppausharjoitteita, ”juoksin” sekä nyrkkeilin, jonkin verran tuli myös pyöritettyä Wiillä hulavannetta. Neljänä päivänä kävin kävelemässä, parina melko pitkänkin lenkin ja yhtenä päivänä tein myös lyhyen kahvakuulatreenin. Osana päivistä tein pariakin eri kuntoilumuotoa, jotta sain liikuntaa riittävästi kasaan. Liikuntaminuutteja oli yhteensä 311 min ja kulutus oli yhteensä 1455 kcal.

Liikuntatavoitteet

Tavoitteena minulla on liikkua viikossa kuutena päivänä. Haluaisin myös lisätä liikuntaa minuuttimäärällisesti, 540 min / vko. Kalorinkulutusta tarvitaan myös vähän lisää, jos minuuttimäärä nousee, muutoin tehot ovat olleet laihdutusliikkujalle juuri sopivat. Vaihtelevuus on myös tärkeää, eli lihaskuntojuttuja aion lisätä vielä. Huomaan olevani kyllä todella huonossa kunnossa. Etsin Youtubesta kahvakuulatreenin, jossa ohjaajalla oli 14 kg kahvakuula. Itselläni oli käytössä 6 kg kuula, enkä jaksanut tehdä edes koko treeniä, vaan väsähdin jo muutaman liikesarjan jälkeen. No, pikkuhiljaa, täytyy olla itselle armollinen tässä. En ole pitkiin aikoihin tehnyt mitään. Ja jos jaksan tehdä edes vartin kahvakuulatreenin alkuun, niin kyllähän se kunto todennäköisesti pian siitä paranee. Bariatric Services kirjoitti blogissaan liikunnasta lihavuusleikkauksen jälkeen ja tekstissä todettiin, että liikunta kannattaa aloittaa rauhallisesti. Näillä viikoilla voi oikeastaan tehdä jo mitä tahansa, mutta se oma jaksaminen on tottakai otettava huomioon.

Ruokailut menevät paremmin

Edelleenkin syöminen on hyvin rajoittunutta, mutta ruokailut menevät paremmin. On monia ruoka-aineita, joita en joko pysty syömään fyysisesti tai sitten ne etovat muuten. Tällaisia ovat esim. kananmuna, lähes tulkoon kaikki lihat, paitsi jauheliha sekä monet yksittäiset jutut. Kana on ollut tosi hankala, vaikka sitä on suositeltu syömään. Se on yllättävän sitkeää, vaikka sen laittaisi miten. Vuolukana taitaa olla ainoita, joita olen pystynyt syömään jotenkin. Kalaa olen pystynyt syömään ja tarkoitus onkin tehdä uunilohta tällä viikolla. Tölkissä olevat makrilli ja järvi-kala eivät kuitenkaan menneet sen takia, että maku tuntui epämiellyttävältä.

Viime viikolla kokeilin edelleen kaikenlaista ja laatu ei ehkä ollut parasta, ainakaan proteiinitavoitteisiin en päässyt. Viikonloppuna tapasin ystäviä ja kävimme kiertelemässä ostoskeskuksessa. Söimme tapas-paikassa, jossa sain jonkin verran syötyä. Toisesta annoksesta söin noin puolet ja toisesta jäi lähes koko annos syömättä. Myöhemmin kävimme kahvilassa ja söin siellä osan Runebergin tortusta. Juominen on ollut myös melko haasteellista ja siihen on pitänyt keskittyä huolella. Nestevajausta minulla on lähes koko ajan, sen huomaa pissan väristä. Yritän juoda joka päivä vähintään litran, mutta joinain päivinä määrä on jäänyt senkin alle. Suurimpana osana päivistä olen kuitenkin saanut litran täyteen.

Kaikkinensa näin kuusi viikkoa lihavuusleikkauksesta, elämä on jo helpompaa. Syöminen menee kohtuuhyvin, kunhan muistaa syödä hitaasti ja pureskella huolella. Juominen menee koko ajan paremmin ja liikuntaan pitää keskittyä. Olen aika tyytyväinen kuitenkin tämän hetken tilanteeseen, vointi on kohtuullisen hyvä ja asiat sujuvat jo melko mukavasti. Ehkäpä elämä tästä normalisoituu.