Kesämekkoja ja roikkuvaa ihoa

Viime viikolla päätin käydä kaupassa katselemassa kesämekkoja tai itseasiassa kesämekkoja ja roikkuvaa ihoa. Minulla ei oikein ole hellemekkoja ja kovasti olen kaivannut sellaista kevyttä mekkoa. Nappasin ison kasan erilaisia mekkoja sovituskoppiin. Mies tuli mukaan makutuomariksi ja sai hän sitten myös käydä vaihtelemassa kokoja. Toki valkkasin liian isoja kokoja sovituskoppiin, joten jokaisesta sai vaihtaa pienemmän. Yhdestä mekosta meni koko 40 ja yhdestä L. Jälkimmäisestä olisi saattanut mennä vielä kokoa pienempikin, mutta en sitten enää kokeillut enempää. Ostin nuo kaksi mekkoa, toinen oli hieman juhlavampi ja toisen mallia rakastin.

Siinä sovituskopissa ollessani kiinnitin huomiota ihooni. Nyt on selkeästi näkyvissä, että iho alkaa roikkua. Se on sinällään pikkuisen kurjaa, koska haluaisin laihtua vielä kymmenisen kiloa ja jos iho nyt jo roikkuu noin paljon, niin kuinka paljon se sitten roikkuukaan. Roikkuva iho ei nyt ehkä mitenkään älyttömän häiritsevää vielä ole, mutta näkyy parhaiten, kun esim. nostaa kädet ylös. Omaksi yllätyksekseni iho roikkuu kaikista ikävimmin käsivarsissa, reisissä ja leuan alla. Reidet haittaavat itseäni ehkä vähiten, sillä yleensä aina vaatteet peittävät ne melko hyvin. Käsivarret häiritsevät juurikin hihattomien mekkojen kanssa ja leuanalus häiritsee eniten, sillä se vanhentaa ja näkyy koko ajan. Olen alkanut miettiä suhtautumistani roikkoleikkauksiin, mutta itselläni arvetkaan eivät kauheasti haalistu, joten jos käsivarsia leikkelisi, niin todennäköisesti se näyttäisi ikävämmältä vielä. Leuan alusen iholle haluan tehdä ehdottomasti jossain vaiheessa jotain. Olen lukenut sellaisista langoista, joilla vedetään leuanalus tiukemmalle, se voisi olla mielenkiintoinen ratkaisu.

kesämekkoja ja roikkuvaa ihoa
Kuva: Pixabay

 

Viikkomittauksen tulokset

Tänään oli viikkomittauspäivä. Paino oli tänään aamulla tasan 77 kg, joka on 1,1 kg vähemmän kuin viikko sitten. Kokonaisuudessaan paino on nyt tippunut 29,7 kg. Muissa mitoissa muutoksia oli tapahtunut vatsan, vyötärön ja reiden osalta sentin verran ja pohkeen osalta puolen sentin verran. Muut mitat olivat pysyneet samoina. On ollut jotenkin yllättävää, miten hitaasti muutokset esim. vaatteiden koossa näkyvät. Kyseessä täytyy olla jonkinlainen harha, sillä kyllähän kaikki vanhat vaatteeni ovat isoiksi käyneet jo.

On jännittävää miten eri vaatteissa näyttää täysin eriltä. Nimittäin ihan koonkin puolesta. Toisten vaatteiden kanssa näytän todella hoikalta ja toisten kanssa paljon pulskemmalta. Ruumiinrakenteenihan on aika sopusuhtainen, mutta ehkä jopa vähän tasapaksu. Yläkropasta olen kylläkin aika pieni, takapuolta ja reisiä minulla on aina ollut. On mielenkiintoista nähdä, miten kroppa on muuttunut aikuisuuden myötä, että vieläkö kroppa näyttää laihtumisen jälkeen samalta kuin silloin nuorena. Minulla oli nuorena aika paljon komplekseja oman kroppani suhteen. Olisin halunnut olla kapeareitisempi ja lantio oli mielestäni liian leveä. Nyt minua ei itse asiassa ollenkaan haittaa, jos löytyy reittä ja pyllyä, se on naisellisempaa ja kauniimpaa omaan silmääni. Rintavampikaan en haluaisi välttämättä olla, mutta niiden roikkuminen vähän häiritsee. Kaikenkaikkiaan omaan kroppaan pitäisi suhtautua armollisemmin. En oikeasti edes usko, että kukaan huomaa ihan jokaista roikkuvaa kohtaa tai muutakaan. Nämä ovat enemmän sellaisia omia epävarmuuksia kuitenkin.

Kesämekkoja ja roikkuvaa ihoa, siitä oli tämä viikko tehty. Mitenköhän sitä alkaisi hyväksyä itsensä paremmin. Muissa ihmisissä en kiinnitä huomiota tällaisiin asioihin, jotka itsessäni vaivaavat hurjasti. Vielä tässäkin iässä puuttuu sellainen itsensä hyväksyntä.

Kauneus Oma elämä Iho Ajattelin tänään

Painonpyrähdysviikko yllätti vauhdillaan

Viime viikon painonpyrähdysviikko yllätti vauhdillaan, viikon aikana paino putosi tasaisesti ja kokonaispudotus oli 1,5 kg. Se on tässä vaiheessa matkaa aika suuri pudotus. Olin kyllä todella tyytyväinen tulokseen, sillä välillä on turhauttanut, vaikka mitään jumeja ei ole ollutkaan. Tällaisessa pitkässä projektissa tuntuu välillä kuin aika pysähtyisi. Vaikka kilot pikkuhiljaa hilautuvatkin alaspäin, niin odottavan aika on pitkä. No, nyt kuitenkin lähti iso määrä painoa viikossa, ja senttejäkin oli sulanut. Takapuoli ja reisi pienenivät 1,5 cm, rinnanympärys, vatsa ja vyötärö pienenivät 1 cm. Mukavaa muutosta. Testasin pitkästä aikaa yhtä mekkoa, joka ei painon putoamisesta huolimatta ole oikein näyttänyt kivalta pitkiin aikoihin. Mekko on ollut ikävän kireä vatsan kohdalta, eikä ole siksi näyttänyt kauhean hyvältä. Nyt testasin mekkoa pitkästä aikaa ja sepä onkin mukavasti löystynyt. Nyt sitä mekkoa pystyy hyvin käyttämään ja se näyttää hyvältä.

Kasvot kapenevat ja näyttävät melkein oudoilta

On ollut jotenkin hassua seurata tätä muutosta. Vaikka en kropassa tapahtuvaa muutosta aina kauhean hyvin tunnistakaan, olen huomannut, että kasvot kapenevat ja näyttävät melkein oudoilta. Kasvot ovat tietyistä kulmista todella kapeat ja niihin on tullut sellaisia jänniä juonteita etenkin suun ympärille. Muistan kyllä joskus aiemmin seuranneeni muita ihmisiä, jotka ovat paljon laihtuneet. Kasvoissa näkyy ehkä kaikista vahvin muutos ja ne voivat alkuun näyttää jopa hieman anorektisilta. Kaventuneisiin kasvoihin kyllä ajallaan tottuu, mutta alkuun voi tuottaa ihmisille jopa huolta. Itselläni kasvot ovat myös luonnostaan aika pitkänmalliset, niin ne näyttävät omaankin silmään liioitellun kapeilta välillä.

Viime aikoina laihtumisestani on minulle aiempaa enemmän mainittu, hyvällä kuitenkin. Tavallaan tuntuu hyvältä, kun ihmiset sanovat minun näyttävän upealta tai pirteältä. Odotan, että kohta alkaa tulla kommentteja, että älä nyt enää laihduta. Niistä en tykkää, sillä kun itse tietää, että on vielä varaa laihtua, ärsyttää, jos joku kommentoi. Ymmärrän, että jotkut saattavat oikeasti olla huolissaan, mutta välillä tuntuu, että syy on vaan siinä, etteivät halua, että toinen laihtuu itseä hoikemmaksi. No, en aio välittää kenenkään sanomisista, minulla on vielä kymmenkunta kiloa laihdutettavaa, joten aion nauttia matkasta kohti normaalipainoa. Edes vyötärönympärykseni ei ole vielä terveellä tasolla. On olemassa monia eri mittoja, joilla voi arvioida omaa etenemistä ja sitä, mihin on turvallista ja terveellistä laihtua.

painonpyrähdysviikko yllätti vauhdillaan
Kuva: Pixabay

Erilaiset laihdutuksen mittarit

Laihtumistahan voi tosiaan mitata monella tavalla. BMI on tietenkin se yleisin ja mielestäni se on ihan kelpo mittari silloin, kun kiloja on paljon karistettavana, eikä lihaskuntoa ole kauhean paljon tullut parannettua. BMI antaa hyvät suuntaviivat normaalipainolle, mutta se ei sovi ihmisille, jotka ovat todella hyvässä lihaskunnossa, sillä lihas tunnetusti painaa enemmän kuin läski. Itse käytän muita mittareita myös. Hyvä mittari on mittanauhan lukemat. Laihtumista voi seurata omia mittojaan seuraamalla, mutta hyvä terveyden mittari on vyötärönympärys, johon on määritelty naisille ja miehille terveysrajat. Naisilla vyötärönympärys pitäisi olla alle 88 cm, mielellään vielä alle 80 cm. Itselläni vyötärö kapeimmasta kohdasta mitattuna oli tänään 89 cm. Virallisesti vyötärön ympärys mitataan kai hieman sitä kapeinta kohtaa alempaa, jolloin omakin mittani varmasti muutaman sentin siitä kasvaa. Tämä on yksi hyvä mitta, jota voi myös vaikka sen BMI:n tilasta tuijotella. Kolmas mittari on tietenkin vaatekoot. Se on siinä mielessä hieman hankala, että koot saattavat vaihdella paljonkin, mutta itse olen laittanut tavoitteekseni päästä suurin piirtein M-koon vaatteisiin. Toki ymmärrän, että silloinkin varmasti joku vaate on kokoa L ja jopa XL, mutta jos pääosin jos vaatteet olisivat M-kokoa, niin voisi ajatella olevansa aika sopivissa mitoissa.

Muita hyviä mittareita ovat kehonkoostumusmittaus tai vaikka kunnon sekä voiman mittaus. Itseäni hieman harmittaa, ettei tullut silloin ennen laihdutuksen alkua käytyä kehonkoostumusmittauksessa. Kunto ja lihasvoima taas ovat sellaisia, joihin ajattelin tuossa lomien jälkeen keskittyä tarkemmin. Tuosta kehonkoostumusmittauksesta on kuitenkin myös kriittistä näkökulmaa, lue esimerkiksi Ylen sivuilla julkaistu juttu aiheesta. Tämän vuoksi ehkä tärkeintä on, että seuraa muutamaa eri mittaria. Kropat ovat kaikilla erilaisia, joten kaikki mittarit eivät näytä kaikille asioita yhtä luotettavasti.

Tärkeintä on viihtyminen omassa nahassa

No, joku voisi tähän tietenkin sanoa, että on turhaa keksiä mittareita, että paras mittari on oma hyvä olo. Näin varmasti onkin, kun itsellä on omassa nahassaan hyvä olla, se riittää. Meitä on kuitenkin monenlaisia laihduttajia ja itselleni nuo eri mittarit ovat tärkeitä seurannan kannalta. Kun näkee, miten edistyy, se antaa itselle voimia jatkaa prosessia ja uskoa siihen, että onnistuu. Siinähän mielessä tämä matkani on kuitenkin aika erilainen kuin tavallinen laihdutuskuuri ja mitkään aiemmat laihdutusprojektini, että tässä on ikään kuin määräpäivä, johon mennessä laihtuminen pääosin tapahtuu. Sen jälkeen alkaa ns. ylläpitovaihe. Minulla tuo määräpäivä on jouluna tänä vuonna. Toki joillain laihtuminen jatkuu vielä puolisen vuotta pidempäänkin, mutta yleisesti ilmeisesti vuoden kohdalla on se laihtumisen loppuminen. Itse, kun olen kuitenkin jo niin lähellä normaalipainoa, uskon, etten laihdu enää joulun jälkeen ja voi olla, että laihtuminen pysähtyy jo vähän aiemminkin.

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Terveys