Tag: ilmastoahdistus

Yhtenä iltana ei uni tullut, sillä sain idean. Keksin: minusta tulee luontolobbari. Idea meni näin: Liityn johonkin sopivaan ympäristöjärjestöön ja alan lobata kansanedustajia ympäristöasioissa. Kerran kaikki pahikset lobbaavat, niin miksen minä lobbaa vapaaehtoistyönä toiseen suuntaan? Sopisin kasvokkaiset tapaamiset. Keskustelisin kunnioittavasti ja kuuntelisin tarkasti keskustelukumppanin ajatuksia. Osoittaisin, että ymmärrän, vaikka olisinkin kenties eri mieltä. Olennaista olisi, […]

Lueskelin äsken läpi tämän blogin vanhat tekstit, ja huomasin, että kolmen päivän päästä on blogin viisivuotispäivä. Ohhoh. Kummallista, että tämä blogi on henkitoreissaan sitkutellut kaikki nämä vuodet. Ykkönen aloitti henki päällä, kirjoitti alkuvuosina muutaman jutun, mutta henki otti ja liikkui muihin sfääreihin, oli ehkä jo lähtöjään liikkeellä toisaalle. Kolmonen kirjoitti tuskastuneena itsestään esittelytekstin ja on […]

On marraskuun viimeinen viikko. Viikon kestänyt talvi on ohi. Taivaalta sataa selvää vettä ja lumesta on jäljellä vähän harmaata loskaa ja mustaa jäätä. Asvaltti kiiltää katulamppujen valossa. Aurinko nousee yhdeksän jälkeen ja laskee ennen kolmea. Ei sitä toki siinä välissäkään näy: päivä on yksi harmaa rantu kahden pimeän välissä, niin kuin jossain kirjallisessa teoksessa joskus […]

Lähimetsäni ovat kaatuneet ja tulevat kaatumaan erilaisten kaupungin infrahankkeiden takia. Isoa tietä teollisuusalueelle levennettiin ja se osui mustikkametsääni. Kaksoisraiteen rakentaminen tulee syömään metsämaata rakkaimman lenkkipolkuni varresta, jossa vanhojen mäntyjen ja lahopuuviidakon keskellä kukkii keväisin ketunleipämeri. Jokin aukko sinne jo tehtiin, en tiedä miksi. Toisella puolella humisevasta männiköstä haukataan pian pala uudelle päiväkodille. Näyttää siltä, että […]

Olen muutaman kerran kokenut kuinka kirja voi murentaa maailmankuvan. Toissakerta oli eräänä kesänä, muistaakseni vuonna 2018, kun luin Pasi Toiviaisen kirjan Ilmastonmuutos. Nyt. Vaikka olin elänyt jokseenkin ilmastotietoista elämää, kirja oli musertava. En löytänyt kirjasta tieteellistä arviota, mutta kaipa se oli ihan kuranttia tavaraa. Kauheudessaan se imi ja itketti. Teki mieli huutaa, teki mieli suuttua […]

Aikaa on kulunut, en ole kirjoittanut pariin vuoteen mitään. Olen saanut toisen lapsen, ostanut asunnon, kokenut kaikenkattavan puutarhahurahduksen. Maailman päästöt ovat jatkaneet kasvuaan, tai pysähtyneet, ehkä hetkellisesti laskeneet koronan takia, noustakseen taas uuteen ennätykseensä. Ehkä. En ole seurannut kovin tarkasti. Koronakriisi vaihtui lennosta Ukrainan sodan kriisiin. Nyt pyristellään irti Venäjän fossiilienergiasta, täällä Euroopassa. Intia kärvistelee […]

On ollut kesä ja kesäpää. Usein kesällä kierin ilmastoahdistuksessa, mutta tänä kesänä aivoni ovat kiertäneet aiheen sivuitse. Ei niin, ettenkö olisi yötä päivää, jatkuvasti ja kaikkialla muistanut asian olemassaoloa. En vain ole ollut aktiivisesti ahdistunut. En ole avannut arkun kantta. Tänään, viimeisten lomapäivien raskaassa raukeudessa mieleeni pulpahti yksi ympäristöahdistunut näky, visio tulevaisuudesta. Ilmastotoimet ovat jääneet […]

Ei ole tullut kirjoitettua blogitekstejä hetkeen. Päivästä toiseen samanlaisena toistuva korona-arki on vienyt ilmastoahdistukselta sen polttavinta kärkeä. Ei niin, etteikö syvällä sisimmässäni ahdistaisi, mutta koronakellunta on pitänyt mielen jossain muissa tasoissa. Jollain tapaa korona on kyllä myös vähentänyt ilmastoahdistusta. En ole kiinnittänyt toivoani hetkellisesti laskeviin päästöihin, vaan tajunnut, että maailmassa voi tapahtua isoja yllättäviä muutoksia. […]

Olen lukenut viime viikkoina Myrskyluodon Maijaa. Se on ahvenanmaalaisen Anni Blomqvistin romaanisarja, joka kertoo 1800-luvulla eläneestä kalastajanvaimosta Maijasta. Tarina perustuu Blomqvistin omien sukulaisten kohtaloihin, ja kirjaa lukiessa tuntuukin monesti, ettei lue sepitettä vaan tarinaa eletystä elämästä. Kirjan alkupuolella kerrotaan tarina olkienhakumatkasta. On myöhäinen syksy. Kalastuskiireet ovat estäneet olkien hakemisen. Lopulta matkaan on lähdettävä, sillä talvi […]

Minulla on vauva. Vietän öisin pitkiä aikoja pimeässä makuuhuoneessa istuen. Vauva syö, minä yritän pysyä hereillä. Yleisesti suhtaudun vaikeisiin asioihin niin, että kohti vain! Karttelu ei auta. Kauhu vain lisääntyy, jos jotain asiaa ei saa ajatella. Öisin minulla on kuitenkin sääntö: ilmastonmuutosta ei tarvitse ajatella. Kun se pyrkii mieleeni, usein kauhun välähdyksinä, ajattelen topakasti: tämä […]