Tag: ilmastonmuutos

Sain reilu vuosi sitten työpöydälleni erään vihreään siirtymään liittyvän työtehtävän. Kiinnostuin siitä valtavasti. Tuntui hienolta olla tekemisissä isojen voimalinjojen, valtavien hehtaarien ja miljoonien eurojen kanssa. Tehtävä oli minulle uusi ja haastava, ja sytyn sellaisista. Kun paljastui, että suunnittelutehtävään liittyy myös uhanalaisia lajeja, kiinnostukseni ei vähentynyt, mutta huoleni lisääntyivät. Projektin alkuvaiheessa surffasin uusien asioiden aallokossa ja […]

Lopetin lihansyönnin kymmenisen vuotta sitten. Hiljalleen olen kotioloissa siirtynyt kohti ruokavaliota, joka ei sisällä kovin paljoa maitotuotteita, munia ja kasvatettua kalaa. Syön siis käytännössä paljon vegaanista ruokaa ja villikaloja. Lounasravintolassa ja kyläillessä lautasella on edelleen enemmän lohta ja maitotuotteita, mutta lihaa ei ole ollut vuosiin. En ikinä lopettanut lihansyöntiä absoluuttisesti. Ajattelin, että jos tilanne vaatii, […]

Lähimetsäni ovat kaatuneet ja tulevat kaatumaan erilaisten kaupungin infrahankkeiden takia. Isoa tietä teollisuusalueelle levennettiin ja se osui mustikkametsääni. Kaksoisraiteen rakentaminen tulee syömään metsämaata rakkaimman lenkkipolkuni varresta, jossa vanhojen mäntyjen ja lahopuuviidakon keskellä kukkii keväisin ketunleipämeri. Jokin aukko sinne jo tehtiin, en tiedä miksi. Toisella puolella humisevasta männiköstä haukataan pian pala uudelle päiväkodille. Näyttää siltä, että […]

Olen muutaman kerran kokenut kuinka kirja voi murentaa maailmankuvan. Toissakerta oli eräänä kesänä, muistaakseni vuonna 2018, kun luin Pasi Toiviaisen kirjan Ilmastonmuutos. Nyt. Vaikka olin elänyt jokseenkin ilmastotietoista elämää, kirja oli musertava. En löytänyt kirjasta tieteellistä arviota, mutta kaipa se oli ihan kuranttia tavaraa. Kauheudessaan se imi ja itketti. Teki mieli huutaa, teki mieli suuttua […]

On ollut kesä ja kesäpää. Usein kesällä kierin ilmastoahdistuksessa, mutta tänä kesänä aivoni ovat kiertäneet aiheen sivuitse. Ei niin, ettenkö olisi yötä päivää, jatkuvasti ja kaikkialla muistanut asian olemassaoloa. En vain ole ollut aktiivisesti ahdistunut. En ole avannut arkun kantta. Tänään, viimeisten lomapäivien raskaassa raukeudessa mieleeni pulpahti yksi ympäristöahdistunut näky, visio tulevaisuudesta. Ilmastotoimet ovat jääneet […]

Ei ole tullut kirjoitettua blogitekstejä hetkeen. Päivästä toiseen samanlaisena toistuva korona-arki on vienyt ilmastoahdistukselta sen polttavinta kärkeä. Ei niin, etteikö syvällä sisimmässäni ahdistaisi, mutta koronakellunta on pitänyt mielen jossain muissa tasoissa. Jollain tapaa korona on kyllä myös vähentänyt ilmastoahdistusta. En ole kiinnittänyt toivoani hetkellisesti laskeviin päästöihin, vaan tajunnut, että maailmassa voi tapahtua isoja yllättäviä muutoksia. […]

Olen lukenut viime viikkoina Myrskyluodon Maijaa. Se on ahvenanmaalaisen Anni Blomqvistin romaanisarja, joka kertoo 1800-luvulla eläneestä kalastajanvaimosta Maijasta. Tarina perustuu Blomqvistin omien sukulaisten kohtaloihin, ja kirjaa lukiessa tuntuukin monesti, ettei lue sepitettä vaan tarinaa eletystä elämästä. Kirjan alkupuolella kerrotaan tarina olkienhakumatkasta. On myöhäinen syksy. Kalastuskiireet ovat estäneet olkien hakemisen. Lopulta matkaan on lähdettävä, sillä talvi […]

Koronavirus on iskenyt maailmaan ja mieleen. On hankalaa ajatella mitään muuta. Ilmastoajatuksia korona ei kuitenkaan poistanut. (Mikään ei poista ilmastoajatuksia!) Nyt on siis kaksi asiaa: ilmasto ja korona. Se onkin mielenkiintoinen yhdistelmä. Koronavirus riisuu yhteiskunnan osa kerrallaan, paljastaa järjestelmän rakenteet arjen alta. Näemme asioiden riippuvuussuhteet ja tärkeysjärjestyksen. Niin kuin seilaisimme laivalla (anteeksi kliseinen kielikuva!). Kukaan […]

Minulla on vauva. Vietän öisin pitkiä aikoja pimeässä makuuhuoneessa istuen. Vauva syö, minä yritän pysyä hereillä. Yleisesti suhtaudun vaikeisiin asioihin niin, että kohti vain! Karttelu ei auta. Kauhu vain lisääntyy, jos jotain asiaa ei saa ajatella. Öisin minulla on kuitenkin sääntö: ilmastonmuutosta ei tarvitse ajatella. Kun se pyrkii mieleeni, usein kauhun välähdyksinä, ajattelen topakasti: tämä […]

Nuoruudessani 2000-luvulla elettiin aikaa, jolloin suomalaiset opettelivat sanomaan: Jokaisella on oma juttunsa. Vaikka itse ajattelisin näin, joku toinen voi ajatella toisin, ja se on ihan ok. Ihmisillä voi olla erilaisia arvoja. Tuli skeittareita ja Hare Krishna -munkkeja, gootteja ja kettutyttöjä. Oli coolia sanoa, että tämä on minun juttuni, mutta jokainen voi tehdä niin kuin itse […]