Tag: Intia

  Junamatka hotelliltamme kaupungin eteläiseen kärkeen kestää tunnin. Seisomme kärsivällisesti aseman lippujonossa ja valumme ihmisvirran mukana laiturille odottamaan. Kuvittelen nousevani tavalliseen vaunuun, mutta junan saapuessa huomaan, että olisi pöhköä valita joku muu kuin naisten osasto. Naisten vaunussa on lähes tyhjää. Ovettomista oviaukoista puhaltava ilmavirta liehuttaa naisten huiveja, helmoja ja lahkeita. Ympärilläni on tilaa metritolkulla eikä […]

  Kuvissa: Sari-kankaat ja muut pyykit kuivuvat Udaipurin katoilla auringonlaskussa. Euroopassa kattoterassit olisivat täynnä puutarhakalusteita ja kaasugrillejä, täällä ei. Kärryt ja skootterit odottavat aamua Udaipurin sivukadulla. Olemme nähneet liikenteessä moottoriajoneuvojen lisäksi lehmiä, aaseja, kameleita ja norsuja kyyditsemässä ihmisiä tai heidän omaisuuttaan. Intian ainoa graffiti, ainakin kunnes toisin todistetaan. Taiteilijaa on innoittanut työhönsä James Bond -leffa […]

  Sininen kaupunki on oikeasti sininen. Väri tahraa hihansyrjän, jos seinään nojaa huolimattomasti. Sateen jälkeen kadut valtaava vesi näyttää siltä, kuin joku olisi kastanut virtaan vesivärisiveltimen.   Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 17.2.2013.

  Intiassa on aivan mahdotonta kävellä askeltakaan pistämättä ohi ajavan tai risteykseen pysäköineen riksakuskin silmään. Kuljettajat ovat loputtoman sinnikkäitä yrittäessään metsästää maksavia asiakkaita. Onneksi toisinaan joku kirkastaa äänekkään ammattikuntansa maineen huumorilla.   Kuski 1: Hellooo!!! Me: Hi, no thank you. Kuski 1: Where are you going? I can take you. Me: No need, thank you. […]

  Opaskirjat ja paikalliset muistuttavat, että Intiassa pitää aina, aina, aina tinkiä. Tinkiminen kannattaa aloittaa ehdottamalla kolmasosaa myyjän hinnasta ja hivuttamalla summa lopulta puoleen alkuperäisestä. Kas näin.   Harjoitus 1, kolme helykäsikorua Minä: Paljonko näistä kolmesta? Myyjä: 120 rupiaa. Minä: Maksan 60. Myyjä: 120 on hyvä hinta. Minä: Ok.   Harjoitus 2, kahdet nahkasandaalit Me: […]

  Rummutusta, ilotulituksia, hurrauksia, ujeltavaa melodiaa. Ensimmäisinä iltoinamme Intiassa minun teki mieli kysyä paikallisilta smalltalkin hengessä, onko kyseessä jokin juhlapäivä. Festivaali, paraati tai karnevaali. Viikon kuluessa ymmärsin, että kyseessä on yksinkertaisesti Intia.   Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran 12.2.2013.

  Intialaisessa junassa konduktööri on viiksekäs mies, joka ei hymyile vahingossakaan. Vaunumestari on ujo ja ystävällinen poika, joka puhuu heikkoa englantia. Intialaisessa junassa on sekä intialainen vessa että länsimainen vessa. Länsimainen vessa on aina tyhjä ja siellä on täysi rulla vessapaperia. Intialaisessa junassa ilmastointilaite on päällä talvellakin, jos on ostanut lipun ilmastoituun vaunuun. Silloin on […]

  Mitä ikinä teettekin, älkää syökö panipuria. Matkakumppanini entinen esimies luettelee meille keinoja, joilla välttää lähes väistämättömät Intian-vatsavaivat: pullovesi, kuorelliset hedelmät, kuumaksi kypsennetty ruoka eikä missään nimessä panipuria. Istumme kahvilla matkakumppanini entisessä työpaikassa Hyderabadin paremmassa naapurustossa. Mitä on panipuri, me kysymme. Sen juju ovat ohuet, ontot, rapeat leipäpallot. Leipään puhkaistaan kolo ja se täytetään kikhernemuhennoksella. […]

  Tuhkan värinen puhveli työntyy ohitseni, käppyrät sarvet korkeuksissa ja hengitys puhisevana, turkoosista maalista rapistunut kärry vaappuu kankaisten säkkien painosta. Viereisen kyytiin mahtuu vielä lisää. Heiveröinen, tummaakin tummempi mies heilauttaa lastin selästään ja yrittää oikaista kumaran selkänsä. Hänen jalkansa ovat paljaat, päällä ainoastaan vaaleansininen lannevaate. Tie on muuttunut mutavelliksi, lanta haisee. Polkupyöräriksha ei mahdu kärryjen […]