Näkökulma tämäkin

Tahtoisin avata yhden lisänäkökulman tähän asiaan. Asiaa kutsutaan nimellä kiusaaminen tai yleisemmin koulukiusaaminen, vaikka kyseessä on ehkä rikos. 12 vuotta olen työskennellyt koulumaailmassa, joten en ole voinut välttyä asialta, josta usealla on jokin mielipide. Oletko ajatellut sitä tältä kantilta?

– Se oli ihan vaan läppää, hei et kai sä ole tosissas, että rageet tästä?

Voi kyllä olen, vastaan. Valuuhan kaverilta verta nenästä. 

Läppää ja huumorii,

kaikkee saa tehdä, älä sä aikuinen leiki tuomarii. 

Ei tästä suuttuis edes mun mutsi tai valkku,

ne ei hösää, niiden päässä on sentään tolkku.

Kuljet pitkin käytäviä näet, puutut

koitat suhtautua ammattimaisesti, mutta sisällä suutut.

Pysähdyt ja kysyt – Kuinka voit, autanko sua?

Katse kiertää seinää ja on vastaus – Etkö voisi vaan kadota?

En. Intän ja istun viereen, istun hiljaa

Toivon, vastaa mulle, mutta en voi sitä vaatia. 

Istun aikani, annan tilaa

Sitten lähden, läsnäoloni saattaa sinun maineen pilaa. 

Viestiä kotiin -Tunnen suurta huolta, pitäisikö tavata?

Miksi ihmeessä, sehän on vaan nuori, ei sitä kotonakaan saa enää edes halata.

Aamulla viesti sisältönä tämä:

Jäi kiinni meidän poika. Ei ollut aikaa, joten asia on selvittämättä.

Vapaa-ajalla jäi kiinni pöllimisestä.

Kaverin mukaan kyse oli ihan vaan röökistä.

Käyn keskustelun, kasvatan,

mutta vastuu olisi oman vanhemman.

Koti on pettynyt,

Näinkö vähän välitän,

Miksi en tee heidän lapsensa puolesta enemmän?

Kodin vastuu, olihan kyseessa vapaa-aika.

Tekopyhä, ammattitaidoton ja minulla aivan väärä työpaikka.

Pahoinpitely, rikos, poliisin asia,

Mitä vittua. Mähän oon koulussa?

Niin, mutta kun täällä on voimassa Suomen laki,

Minun ei tarvitse, en pysty ja pitäisi olla muille opettajanakin.

Katse on epätietoinen, pettynyt ja surullinen.

Ihan kuin minä tekisin häntä kohtaan rikoksen.

Luemme lehtiä, etsimme tapauksia,

niitä, joissa toivo on jo kaukana.

Käymme lävitse ryhmädynamiikka,

kenen on vastuu, kuka hyväksyy ja kuka varsinaisesti kiusaa.

Ja kaikki tämä uudelleen seuraavalla viikolla,

koska taasen on jonkun otsanahka välkän jälkeen rullalla. 

Entä kaikki ne juttelut, joita kukaan ei näe, ei tiedä 

Korvat auki kiusaajalle, käsi lohduttavasti olkapäällä.

Sydän auki kiusatulle, kerrot että näet hänet kyllä,

etsit yhteystietoa, apua ja pidät toivoa yllä.

Kaiken tämän jälkeen olet se, joka ei välitä.

Se joka kulkee välittämättä pitkin koulunkäytäviä.

Menet kotiin ja olet olevinasi jotain parempaa,

mutta et pysty auttamaan olet epäkelpo kasvattamaan. 

Mitä vielä voisin tehdä paremmin?

Mietin näitä kotona iltaisin.