Älä tuppaa, tuputa. Älä änkeä liian lähelle. Tuki suusi ja niele. Roiku reunamilla, mutta pidä kiinni. Käväise pieniä hetkiä sisäpiirissä, mutta älä jää pitkäksi aikaa Ole olevinasi niin ettet kuulisi tai liikaa näkisi. Kuuntele tarkkaan ja ole aidosti läsnä. Opettele tuntemaan. Pyri kiintymään, mutta älä vaadi rakastumista. Ole kuin vanhempi, mutta älä sinne päinkään. Niele kiukkusi, mutta älä toivoasi. Sovi roolisi ja sovi miksi sinua kutsutaan. Minä olen Maarit tai isän uusi vaimo.

Kolmen vuoden kokemus ajasta toisen naisen lasten elämässä. Kukaan muu kuin mieheni ei ole minua pyytänyt elämäänsä Olen siis tunkeilija. Mies rakastaa. Voi hän rakastaa minua ja lapsiaan ja hänen elämänsä on täydentynyt. Lapset rakastavat isäänsä ja äitiään, mutta mitä tuntea minua kohtaan. Alkuun uteliaisuutta, sitten lisää uteliaisuutta. Uteliaisuus muuuttuu vastustukseksi. Vastustuksen kautta vihaksi, kiukuksi ja poissulkevaksi. Väliin mahtuu hiukkanen hyväksyntää. Tunteet vyöryvät. 

Muutton myötä, minä vieras nainen, olen osa kodin arkea. Vieraat tavat, äänet ja tuoksut. Ruokaa joka maistuu erilaiselta kuin äiti tekee. Isän ilmeet vierasta naista kohtaan ovat lempeät, kuuluu suukotuksen ääniä ja näkyy halauksia. Tilan joutuu jakamaan ja ottamaan huomioon ajan käytön suihkussa käymisessä. Ja lisää tunteita. Ydinperhe on todella hajonnut ja vanhempien palaaminen yhteen ei toteudu, jos se olikin vielä pieni haave lapsen ajatuksissa. Vieraan aikuisen läsnäolo alleviivaa lapsen elämän suurinta muutosta. Esiin nousee viha. 

Avioliitto. Alkuun rauhoittaa, sillä saapuu pysyvyys. Mutta miksi ei äiti ja isä? Tuntuu kuitenkin jo tutulta. Löytyy oma tapa nauraa vieraan kanssa, joka onkin jo osa kotia. Vieraan aikuisen poissaolo huomataan ja kysytään koska hän saapuu. Kysytään neuvoa ja mielipidettä. Autetaan arjen asioissa nurkumatta ja tahtoen olla mieliksi. Tunteet laantuvat, muuttuvat hiljalleen sopeutumiseksi, hyväksynnäksi ja orastavaksi kiintymykseksi. Pysy kuitenkin vielä ulkokehällä ja edelleen vain kävise sisäpiirissä, mutta viivy jo hetken kauemmin. 

Mikäli olet astumassa suhteeseen, jossa kumppanilla on jo lapsia, niin ole valmis kaikkiin tunteisiin, niin omiin kuin lapsenkin. Ole valmis siihen, että kumppanisi ei aina tiedä kumman puolella olisi. Ei ole helppoa katsoa kaikkein rakkaimpien aseuttumista yhteiseen elämään. On vaikea seurata vierestä mahdollista vihaa, jota oma lapsi suuntaa uutta kumppania kohden. On yhtä vaikeaa katsoa sitä, kun uusi kumppani kiukustuu, suuttuu ja loukkaantuu oman lapsen aiheuttamasta käytöksestä. Ole valmis siihen, että olet valmis luovuttamaan ja olet valmis katumaan ihan kaikkea, jopa syntymääsi. Ennen kaikkea ole valmis siihen, että kaikki hyvä ottaa aikansa. 

Astuessani kotiini kuulen useamman hein. Kuulen kysymyksiä päiväni kulumisesta ja siitä kuinka voin. Kuulen naurua ja hassuja juttuja. Kuulen hiljaisuutta, joka huutaa rauhaa ja hyväksyntää. Kuinka kuulenkaan eri tavoin kuin kolme vuotta sitten. Onneksi, sillä jos kaikki tunnevyöryt vielä vyöryisivät kuten myrskyrintaman päälle lyödessä, en jaksaisi. Luotan elämään. Luotan siihen, että hyvien tarkoitusperien myötä asiat lutviutuvat ja sujuvat. Silti tärkein ajatukseni uusperheilyssä on edelleen, älä tuppaa. Usko pois, olen oppinut sen kantapäiden kautta. Yrittämällä ja erehtymällä. Antamalla tilaa kaikkien tunteilla ja hyväksyen myös sen, että omatkin tunteet ovat joskus synkänpuoleisia. 

Meillä on nyt hyvin. Oikeastaan meillä on ollut aina hyvin, mutta emme vain nähneet sitä, että uuden edessä on myös uudet haasteet joihin on totuttava. En tuppaa ja huomaan, että minun seuraani varovasti tuppaudutaan.