Tahdon, se olisi helppo sanoa, sillä vieressäni seisoi mies, jonka käsi kädessäni tuntuu lohduttavalta, turvalliselta ja juuri minun käteeni kuuluvalta. Sydämeni sanoo tahdon samaan aikaan mieleni ja sielun kanssa. Me molemmat tahdomme, emme epäröi, mutta jännitämme hieman. Istumme juhlapaikan lähiterassilla, muka piilossa saapuvia vieraita, hihittelemme ja tasaamme hengitystämme. Samalla terassilla istuvat viereissä pöydässä muutama vieraamme, eivät heti huomaa. Aidan takana näkyy tuttuja hahmoja, huomaavat, mutta tervehdittyään jatkavat matkaansa ja me jäämme kahden. Erotumme joukosta. Olemme hääpari, vihdoin. Ajan ollessa oikea kävelemme kohti joen rantaa ja siellä odottavia ihmisiä. Hyväksyviä katseita, hymyjä ja odottava tunnelma. Olemme valmiita. 

Rakastan sitä, että elämä tarjoaa yllätyksiä. Kun alttariksi valikoituu joenpenger, niin häävieraita saattaa hetkellisesti olla laivallisen verran. Pappi puhui kauniisti, yritin keskittyä ja kuunnella. Kuulen lähestyvän haitarimusiikin. Hymyilen ja vaistoan, että lähellä seisovat vieraat kiinnittävät huomiota samoihin säveliin. Tunnen tuulen vireen ja jalkojeni alla viettävä maa saa minut parantamaan asentoani. Käännyn laivaa kohden ja vilkutan, mieheni vilkuttaa ja koko hääväki vilkuttaa ja laivan kannella seisovat ihmiset vilkuttavat. Riemastuttavaa. Pappi hymyilee eikä liene pahastu morsiamen aiheuttamasta keskeytyksestä. Haitarimusiikki vaimenee laivan lipuessa jokea pitkin suuntanaan meri. Hääväki keskittyy jälleen toimitukseen. Nostaessani välillä katsettani kohtaan ystävällisiä ja kyyneleisiä silmiä, Jokaisessa katseessa näkyy liikutus ja rakkaus. Olemme ympäröidyt ihmisillä jotka ovat onnellisia onnestamme. Voi siis todeta, että ilmassa leijui rakkautta, joka kiinnittyi puiden oksiin, lipui joen yllä ja siirtyi avonaisesta ovesta juhlapaikalla. 

Kyllä minä kuuntelin, painoin sanoja mieleeni ja yritin tallettaa niitä sydämeeni. Karkasivat pahalaiset kuitenkin ja nyt kysyttäessä en muista yhtään erinäistä sanaa tai kokonaisuutta. Muistan kuitenkin tunnelman, sanoman, jonka pappi vakaasti oli sanoiksi asetellut vuoksemme. Hän puhui rauhallisesti, välittävästi ja katsoi rohkaisevasti silmiin. Hengitin, hieman kiivaammin kuin yleensä. Yritin pitää sykkeen tasaisena, mutta jokaisen käden puristuksen myötä se kiihtyi ja tasaantui. Käsi mieheni kädessä, kylki vasten kylkeä. Pieni katse. Minä ja hän. 

Amen. Olemme naimisissa ja tietoisuus saa jännityksen poistumaan, karkamaan, ehkä ohi ajaneen laivan perään. Riemua. Halauksia, jotka lämmittävät ja joiden välityksellä kulkeutuu enemmän tunnetta kuin sanat saattaisivat ilmaista. Kuohuvaa. Naurua. Siirrymme sisään ja juhlat alkavat. En tohdi tähän kaikkea vielä kertoa. Jäsennän niitä vielä mieheni kanssa. 

Mutta sen tahdon sanoa, että päivämme ei olisi voinut olla millään tavoin parempi. Päiväämme kunnioittivat säänhaltijat, aikataulujen säätelijät ja kummalliset kompastuskivet oli lakaistu joidenkin muiden poluille. Minun monimuotoinen perheeni kohtasi mieheni perheen. Bonuslapsia ja biologisia lapsia, muutama puuttuva, mutta haikeudesta huolimatta puuttumiset eivät himmentäneet päiväämme. Ystäväni ja mieheni ystävät. Ihmisiä, jotka tahtovat onneamme niin kovasti, että heidän ajatuksensa sävyttivät ilmapiirin harmoniselksi ja ilosta pirskahtelevaksi. Lahjoja, jotka oli valittu meitä ajatellen ja näyttivät myös antajistaan jotain. Ruokaa, juomaa. Mahtava bändi, joka luki tilannetta ja sai naiset heittämään kengät sivuun. Dj, joka jatkoi bändin viitoittamaa tietä. Puheita, jotka sopivasti liikuttivat ja naurattivat. Ilmapallojen koristelua, kakkutikkareita ja vaahtokarkkeja. 

Ja niin kuin kaikki muukin hyvä, niin loppuu myös hääpäivä. Onnea tuottavan kaatosaateen saattelemana astumme Tesla-taksiin, mieheni toive ja kiihdytämme kohti Haikon kartanoa. 

Nämä tuntemukset ovat niitä joiden tahdon säilyvän. Nämä muutama kuva ovat muilta saatuja ja osaa odotamme saapuvan muistitikulla postin tuomana. Kasaamme niistä kokonaisuuden ja säilömme sen muistiin ja osan myös jaettavaksi. 

Me menimme naimisiin, koska rakastamme. Meitä rakastetaan ja on ihanan siirappista uida välittämisen mainingeissa, hekumoida onnesta ja huokailla kaiken kauniin keskellä. Me olemme onnellisa. 

Kiitos kaikille, jotka ovat tavalla tai toisella olleet mukana onnessamme. On vielä monta eri osa-aluetta, jotka jäivät mainitsematta, mutta kaikki ajallaan. Olemme onnekkaita kaikesta, jonka olemme saaneet kokea ja siihen tarvitaan ihmisiä. Ihmisiä ja rakkautta.