Voi mikä kartano!
Astuessani sisään Töyrylän kartanoon minut valtasi hiljaisuus. On vaikuttavaa täyttyä visuaalisesti kauneudesta ja vaipua hiljaisuuteen. Sanat olisivat olleet turhia, vaimeita kuvaamaan sitä mitä näin.
Alun jälkeen sisimmän täyttää ahneus. On riennettävä huoneesta huoneeseen ja pyrittävä hahmottamaan kokonaisuus. Luonnollisesti tehtävä on mahdoton, sillä suuntaat katseen minne tahansa, löydät yksityiskohtia, jotka kutsuvat lähelleen. Mielikuvitukseni täyttyy tarnoista ja kuvitelmista. Joku on koskenut esineisiin jo muutaman sadan vuoden ajan. Joku on aikoinaan hankkinut esineen itselleen tai kenties saanut sen lahjaksi. Esine on nyt asetettu kartanoon minun ja muiden ihasteltaviksi. Kuinka kaunista ja tarinat jäävät salaisuudeksi, mutta se ei haittaa.
Kuljen pitkin kartanoa ja koskettelen kaiteita, sohvan pintoja sekä istun katselemaan ikkunasta kaukaisuuteen. Isännän luvalla kaikkeen saa koskea paitsi ruokasalin silkkitapetteihin ja aitoihin barokkienkeleihin. Siispä istun ja aistin. Rypistelen otsaani ja suljen silmäni ja yritän kuulla ääniä menneisyydestä. Rouvien pukujen kahinaa heidän asettuessan istumaan sievästi ja suunnitellusti sohvan etuosaan ryhdikkästi, toisin kuin minä. Herrojen matala puheensorina joka sekoittuu sikarien tuoksuun ja lasien kilahteluun. Lapsien ääniä ei kuulu, sillä aikoinaan lapset eivät kuuluneet, ehkä näkyivät, mutta vain sovitusti.
Kartanoillallinen on elämys. Vieraille tarjotaan kolmen ruokalajin harkittu illallinen ja sen seuraksi on valittu sopiva viini. Vieraan ei siis tarvitse pohtia, ei tuhlata aikaansa miettiäkseen mitä listalta valitsisi. Myönnän olleeni huono palveltava. Koen jatkuvaa auttamisen tarvetta ja huomaan pyrkiväni ennakoimaan liikkeitä, jotta olisin mahdollisimman vaivaton vieras. Hieman naurattaa. Melkein pyysin jo anteeksi sitä, että en osaa ottaa luontevasti vastaan huomaavaista ja ammattitaioista palvelua. Ihana kokemus silti ja henkilökunta on korrektia eivätkä ilmaise mahdollisia virheitä, jotka kohdistuvat ruokailuvälineiden valintaan ja käyttöön. Illallinen rauhoittaa mielen ja tyytyväisyys valtaa myös kehon.
Aiemmin vieraat saivat pienen esittelykierroksen ja muutaman tarinan menneestä. Vieraat kulkevat isännän perässä sukkasillaan, sillä olemme heidän kodissaan. Isäntäpari on avannut oman kotinsa vieraille kuusi vuotta sitten. Ja millainen koti onkaan! Kaukana kiiltävät sekä siloitellut pinnat. Onneksi tämä päätös on tehty, sillä nyt usea pääsee nauttimaan kauneudesta, aikamatkasta sekä tunteesta, että on vieraana erittäin tervetullut. Tunnelman ja onnistuneen vierailun takaa lämmin vastaanotto. Isäntä, jolla on aikaa istua ja puhua kodistaan ja esineistään. Isäntä, jolla on aikaa puhua ihmisistä sekä taito kohdata ihmisiä.
Voin kuvitella talven ja kartanon. Villasukat jalassa lepäillä divaanilla samalla kun kakluunissa räiskähtelee lämmittävä tuli. Kenties lasi viiniä ja ulkona kartanoa syleilevä pimeä. Tahdon kokea kartanon idyllin myös talvella, kenties myös kartanon joulun. Huokailen jo ajatuksesta.
Aamiainen tarjoillaan kartanon tuvassa, johon henkilökunta aikoinaan on tiukasti sidottu, piilotettua ja otettu esille vain tarvittaessa. Nyt nautimme vastapaistettuja croissantteja, itsetehtyä mustikkahilloa sekä taivaallista lohimoussea. Vastakeitetty kahvi tuoksuu ja sen tuoksu nousi aiemmin yläkertaan ja herätteli lempeästi ja kutsuvasti saapumaan aamiaiselle. On harmillista, että vatsaan ei mahdu enempää ja niin kuin kaikki, myös aamiainen loppuu aikanaan.
Kartanoa ympäröivä puutarha asettuu katseltavaksi ja huokuu rauhaa. Mikään ei ole liiallisen laitettua, mutta huoliteltua kyllä. Pienet orvokit tunkevat rappusten edustalla jalkarallien välistä kuin muistuttaen, että luonto on moninaista ja sallittua tämän kartanoin mailla.
Vietin Töyrylän kartanossa kesän yhden vaikuttavimmista vuorokausista. En tiedä miksi paikka ja kokemus koskettivat minua niin syvästi. Kokonaisuus, luulen. Lämmin vastaanotto, joka sai tuntemaan ettemme olleet maksavia asiakkaita vaan vieraita ihmisten kodissa. Kaunis sisutus, joka ruokki aisteja jokaisella katseella. Erilaiselta tuntuvat materiaalit, narisevat lattiat sekä ikkunoista avautuvat näkymät. Ei tullut tuntemusta, että olisi museossa vaan kodissa, joka on hieman eri tavoin sisutettu kuin olemme tottuneet.
Kiitos Töyrylän kartano ja isäntäväki. Tulen uudestaan kokemaan jotain toisenlaista. Ehkä kohtaan myös kartanon kummituksen tai sitten hyvästelen oman mieleni kummitukset ja täytän mieleni kauneudella.
