Hyvää syntymäpäivää <3
Sinulle lapseni
Jos eläisit, niin viettäisimme sinun syntymäpäivääsi ehkä tänään tai olisimme eilen kahvitelleet ja onnitelleet. Huomenna on oikea päivä, mutta elän hetken aivan kuin sinä eläisit, ja ajattelen syntymääsi jo tänään.
Täytät huomenna 26. Sanon suoraan, että tuntuu täysin hullulta kuvitella sinut aikuisena naisena. Kun oikein kovin sinnittelen käyttäen koko mielikuvitukseni kapasiteetin, niin saatan saada kiinni muutamasta aiheesta, joista mahdollisesti keskustelisimme. Sitten tajuan huijaavani itseäni ja lopetan yrittämisen. Keskustelunaiheet ja kuvitelma millainen sinusta olisi tullut, ovat vain minun ajatuksissani ja muovaan sinusta haaveideni mukaista. Jos eläisit, olisit luonut elämästäsi omanlaisesi, sinun näköisesi. Minä vain arvailen, aavistelen, haaveilen ja hetken kuvittelen. Se suotakoon äidille, joka lapsensa syntymäpäivänä voi sytyttää kynttilän haudalle, ei kakun päälle.
Sen sijaan, että yritän kuvitella, voin kertoa sinulle meidän elävien elämästä. Sinusta en tiedä, siis sitä, että elätkö vai kutsutaanko jo kuolleen olemista toisessa ulottuvuudessa elämiseksi? Totta puhuen en tiedä sitäkään, että onko olemuksesi vain minun mielessäni, vai kuljetko kahden eri ajan välissä ja todellisesti olet aika ajoin läsnä elämässäni. En tiedä sitäkään, että kummalla tavalla tahdon ajatella. Välillä minusta tuntuu helpommalta, että sinä ole kuollut etkä ole missään olomuodossa olemassa, et leiju missään tilassa ja emme tapaa enää koskaan. Sitten saan itseni kiinni surullisesta tunteesta, kauheasta ajatuksesta, että emme enää kohtaisi. Kohtaamisemme vaatisi minun kuolemaani ja sen tiedän, että siihen en ole valmis, en vielä.
Vaikeinta menettämisen jälkeen on jatkaa elämistä. Yksi totuus kuolemasta on kuitenkin se, että ne jotka jäävät suremaan, heidän on jotenkin elettävä. Tiedätkö lapseni, että elämäni maistuu niin monelta, mutta ilman sinun menetystäsi olisi se ollut kovin toisin maustettu. Mene ja tiedä olsinko halunnut katkeralta maistuvi mausteita, mutta onnekasta on se, että ihminen ei kaikkea itse pysty määrämään eikä kaikkeen millään tavoin vaikuttamaan. Ilman kuolemaasi olisin kovin toisenlainen, ehkä kepeämmin kulkeva. Mutta ilman kuolemaasi en tuntisi useita asioita niin syvästi, en pystyisi aseuttumaan menettäneiden asemaan enkä olisi ehkä näin empaattinen ja myötäelävä. Kuolemasi on antanut minulle kyvun tuntea iloa, toivoa, myötäelämisen kykyä ja kykyä pysähtyä ihastelemaan kaunista kukkaa tai tuntea viilentävän tuulen viilennystä kaipaavalla iholla. Kuolemasi jälkeen olen oppinut elämään.
Jokainen vuosi kuolemastasi työntää minut kauemmaksi surusta ja pelosta. Tuntuu kuin vetäisit minua eteenpäin elämässä ja tuuppaisit hellästi selästä ja havahdutat huomaamaan kauniin edessäni. Kuolemasi jälkeen olen muuttunut realistiseksi ja kuolemaa pelkäämättömäksi. Menettämisesi on saanut minut haaveilemaan ja mielikuvitukseni tuntuu rajattomalta ja ehkä saan sen suunnattua kirjoitettuun muotoon. Uskallan elää enemmän itsenäni, sillä mitä menetettävää minulla on. Olen ruhjonut itsekkään puoleni munusta niin pieniin osiin, että huomaan olevani enemmän elossa silloin, kuin elän ja teen tekoja muiden eteen. Älä pelkää en unohda itseänikään. Levollisesti otan aikani ja mietin miltä minusta tuntuu. Levättyäni suuntaan huomion ulos itsestäni ja huomaan ympärilläni ihmisiä ja elämää.
Lupaan sinulle lapseni, että elän. Lupaan, että tunnen. Lupaan nojata, jos en jaksa. Lupaan luovuttaa mahdottoman edessä.
Huomenna minä onnittelen sinua ajatuksissani. Ajatuksissani sinä elät joka päivä.
Hyvää syntymäpäivää Christina!
Rakkaudella äiti <3