Poukkoilevia ajatuksia, mutta niinhän elämä on, poukkoilevaa….
On käsittämättömän liikuttavaa katsoa ja kuunnella mieheni puhuvan isänsä kanssa puhelimessa. Isä puhuu sairaalan vuoteelta ja mies oman kotinsa keittiöstä haroen takaraivoaan, kuten hänellä on tapana ollessaan ajatuksissaan. Kaikki on nyt hyvin ja huolen haipuessa vähemmäksi, myös äänensävy on levollisempi. Minua liikuttavat isä ja poika, huoli ja ääneen sanomattomat pelot, jotka pysyvät kohteliaisuuttaan piilossa. Lähiaikoina […]