jos olet kuopassa, älä jatka kaivamista

Ani Frei

Kuvitelkaa sellainen koe…

…jossa kahdelle koiralle annetaan sähköiskuja (aivan kamalaa, mutta ei ole mun pointti); toisella koiralla on vipu, jota painamalla iskut loppuvat, toisella ei. Se koira, jolla on mahdollisuus lopettaa iskut, oppii tempun nopeasti ja viihtyy hyvin. Toinen koira tajuaa ettei voi vaikuttaa iskuihin mitenkään, käpertyy kerälle ja luovuttaa. Se ei enää edes yritä.

Toisessa osassa koetta kumpikin koira pystyi helposti välttämään sähköiskut. Tiedättekö jo miten kävi?  Ensimmäinen koira oppi taas nopeasti niksin ja viihtyi hyvin. Toinen koira ei enää edes yrittänyt lopettaa sähköiskut, käpertyi samantien kerälle ja luovutti. Vaikka nyt sillä olisi ollut mahdollisuus muuttaa tilannetta. Koira oppi avuttomaksi.

Ja valitettavasti me ihmisetkin teemme usein niin. Kun kohtaamme vaikean tilanteen, johon emme voi vaikuttaa, opimme avuttomiksi. Sitä seuraa alakuloisuus, toivottomuus, jopa masennus… Kuulostaa pahalta, eikö?

Mielen voima

Jokaiselle meistä on varmasti sattunut jotain kamalaa, mihin emme ole voineet vaikuttaa. Jokin vaikea tilanne, joka ei ollut meistä itsestämme kiinni. Silloin tunsi itsensä aivan älyttömän avuttomaksi ja turhautuneeksi. Juuri siltä musta tuntui kun sain ensimmäisen (ja toisen ja myös kolmannen) syöpädiagnoosin.

Väitän, että mielessämme piilee valtava voima, joka jos ei paranna sairauksia, niin ainakin hidastaa niiden etenemistä (kun keho ei ole jatkuvassa stressitilassa, immuunijärjestelmä toimii paremmin ja taistelee paremmin sairautta vastaan). Tottakai, kuten olen aiemminkin monesti sanonut, hoito tai lääke on se mikä parantaa todella vakavista sairauksista, mutta positiivinen asenne edesauttaa ja nopeuttaa paranemista. Been there, done that.

Kaikki varmaan tietää, että stressi vaikuttaa soluihimme. Miksi joidenkin on silti niin vaikea ymmärtää, että omalla asenteella, ajatusten positiivisella (tai negatiivisella) latauksella ja uskolla hyvään on myös vaikutus fyysiseen vointiimme?

Kuulin jossain tämän viisaan lauseen joka jäi mieleeni. Jos olet kuopassa, älä jatka kaivamista.

Ani Frei

Keskity hyvään

Jos tällä hetkellä menee huonosti, yritä olla keskittymättä niihin negatiivisiin asioihin. Kirjoita vaikka paperille mistä olet tänään kiitollinen. Ehkäpä sinua ympäröivistä ihmisistä, omasta kodista, hyvästä säästä, lemmikistä, kyvystä harrastaa liikuntaa? Jos yrität, löydät varmasti monta asiaa, jotka ovat elämässäsi tällä hetkellä hyvin. Keskity niihin.

Tee visualisointiharjoituksia. Kuvittele itsesi terveeksi, hyvinvoivaksi, onnelliseksi. Kuvittele tilanne johon haluat päästä niin elävästi kuin mahdollista. Muistan kun rintakehässäni oli iso kasvain ja mä kuvittelin sen kutistuvan ja katoavan ainakin sata kertaa päivässä. Kuvittelin itseni terveeksi, työssäkäyväksi, kauniiksi nuoreksi naiseksi, joka nauraa paljon, rakastaa sitä mitä tekee, harrastaa liikuntaa. Kuvittelin, että minulla on rakastava mies ja ihana koti, jossa viihdyn. Ja tässä sitä nyt ollaan. 🙂

We can change our circumstances by a mere change of our attitude.  – William James

Ani FreiValitsin nämä aurinkoiset kuvat alkusyksyltä piristämään tätä kylmää helmikuuta. Kuvat otti ihana Hanna.

Lue myös nämä postaukset:

8 asiaa, jotka toimivat minulla kuin terapia

IVF nro 2, täältä tullaan!

muka täydellinen elämä

Kommentit (2)
  1. Aika osuva viisaus tuo otsikon lause! Olisi kyllä tärkeä pitää mielessä, koska niin helposti sitä vähän kuin huomaamattaan kuitenkin kaivaa kuoppaa syvemmäksi ja syvemmäksi… Ja ihana idea tuollaiset visualisointiharjoitukset 🙂 Täytyykin heti ottaa kokeiluun! Nytkin on tulossa muutama itseä jännittävä/ahdistava tilanne eteen ihan lähipäivinä, joihin voisi valmistautua kuvittelemalla ne tilanteet sujumaan mahdollisimman hyvin ja kuinka pystyy olemaan niissä hetkissä rauhallinen, rohkea ja avoin, oma itsensä. Mielenvoima on aika uskomattoman voimakas, vaikka sitä ei usein tiedost(et)a tarpeeksi, joten tuosta voi saada paljonkin apua niihin tositilanteisiin!

    Erika

    1. Ani / Naked Truth
      7.2.2020, 14:34

      Niin viisaat sanat, Erika! Just niin. Mun piti muutama viikko sitten pitää esitelmä täysin tuntemattomalle porukalle. Jännitti ihan hirveästi, mä en tykkää puhua yleisölle yhtään! Tein melkein päivittäin visualisointiharjoituksia, että menen itsevarmana sinne eteen esittäytymään ja pidän niin hyvän esitelmän, että teen kaikkiin vaikutuksen! Ja se meni kyllä ihan just niin hyvin kun kuvittelin. Olin itekin yllättynyt miten mua ei sitten enää siinä tilanteessa jännittänyt (ennen sitä tosin jännitti ihan hirveästi :D).
      Kerro miten noi mainitsemasi jännittävät tilanteet menee! Hirveästi tsemppiä, muista että olet ihana <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *