Tag: lapsettomuus

Jos kaikenlaisia kiusallisia lapsiperhetilaisuuksia ei lasketa, niin pahimpana lapsen kaipuu tuntuu viikonloppuisin.

Mieheni lähti pitkästä aikaa työmatkalle. Minä nautin ylhäisestä yksinäisyydestäni: kuuntelin musiikkia niin, että se kuuluu läpi talon, söin tattirisottoa, sillä mieheni ei pidä siitä, varasin illaksi kahvakuulatunnin ja laskeskelin, kuinka monta jaksoa Karppia ehtisin katsoa ja minkälaisen kasvonaamion tekisin, ennen kuin on käytävä nukkumaan. Ennen tuntia pengoin kylppäristämme kynsilakkaa, sellaista täydellisen roosaa, jota kuningatar Elizabeth […]

Minulla on pitkään ollut sellainen äärimmäisen tavallinen vaihe menossa lapsettomuuden saralla. Melko seesteinen, mitäänsanomaton vaihe. Nykyään lapsettomuus itsessään on minulle äärimmäisen tavallista. ”Tavallinen” sattuu olemaan aika perspektiivistä riippuva käsite. Meidän täytyy edelleen odottaa uuteen siirtoon ilmoittautumista. Minulla on paljon (mielenkiintoisia) töitä, kotona puuhastellaan remonttiprojektia, ja viime aikoina on ollut kaikenlaisia kekkereitä ja hauskuuksia ystävien kanssa. […]

Huomaan hien nousevan selkään kantaessani vasta kuudetta lattialaattapakettia pakettiautosta autotalliin. Ne ovat yllättävän painavia, ja rappusten nouseminen alkaa jo nyt tuntua takareisissä. Hain kuormalavallisen laattoja äsken rautakaupasta. Olen ylpeä itsestäni, sillä sain myös muut satunnaiset rakennustarvikkeet tinkimisineen haettua ilman yhtäkään lisätietopuhelua miehelleni. Laattapaketit painavat sormia ja mieleni tekisi pyytää miestä kantoavuksi, mutta äh. En kehtaa. Ima […]

Täytin kolmekymmentä vuotta. Ensin ajattelin järjestää suuret juhlat, mutta ne nyt sitten kuitenkin jäivät toteuttamatta. Järjestäminen alkoi tuntua vaivalloiselta, sillä kavereillani on myös synttäreitä ja muita patoutuneita juhlatarpeita, ajattelin olevani synttäreinä raskaana, töissä alkoi iso projekti ja sitten oli se keskenmeno pohdittavana. Verhojen hankkiminenkin on vähän vaiheessa ja kaikkea sellaista tärkeää. Lyhyesti: aivokapasiteettini ei vaan […]

Mieheni puhelin soi, kun olimme matkalla toiseen kaupunkiin valmistujaisjuhliin. Viikonlopun sankari on mieheni hyvä ystävä ja hän soitti kertoakseen, että valmistumisen ohella juhlalle on muutakin aihetta. Minä vajosin syvälle penkkiini. Helvetti. No niinpä tietysti. Meidän ikäpolvessamme tämä tarkoittaa mitä todennäköisimmin juuri sitä yhtä asiaa. Miten se onkin niin helppoa arvata? Joku siinä äänensävyssä on aivan erilaista, kuin […]

Kyllästyin muistuttamaan miestä näytteenoton varaamisesta. Marttyyri-minästäni alkoi tuntua siltä, että tämä on minun projektini. Tajusin, että eihän tästä koskaan tule mitään, jos harmistun jo tässä vaiheessa, joten työnsin marttyyri-minäni väkisin sivuun uudelleen ja uudelleen.

Rehellisesti sanottuna: minulla ei käynyt lastenvaunut mielessäkään, kun näin tuon uuden auton. Eikä kyllä aiemminkaan, kun sitä valittiin. Haluaisin sanoa, että lakkaa hyvä mies murehtimasta sellaisesta, luultavasti meidän ei tarvitse mitään vaunuja tuonne änkeä! Minusta tuo urheilullinen kaunotar on nuorelleparille aivan sopiva valinta, koska pystyy.

Aika keskenmenon jälkeen on kulunut tasaisessa suoritusputkessa. Olen vaan hoitanut kaikenlaisia asioita, melkein kuin mitään kamalaa ei olisi tapahtunutkaan. Se on ollut helppo valinta, sillä muun elämän kiireet vaativat huomiotani jatkuvasti, ja siksi minun ei ole tarvinnut pysähtyä ajattelemaan tapahtunutta. Koko raskaus ja keskenmeno tuntuvat niin käsittämättömiltä tapahtumilta, että on vaan helpompaa uppoutua muihin asioihin. On ollut […]

Varmin tapani päästä yli pettymyksestä on harrastaa kaikkea sellaista, jota raskaana tai lapsellisena ihmisenä ei voi harrastaa. Oikeampi tapa olisi varmaan surra riittävästi, mutta sitä minä en oikein osaa. Tai kuten suuri filosofi Samu Haber kirjoitti ihan muusta aiheesta; Joskus, kun isku on tarpeeksi kova, sitä ei uskalla jäädä ajattelemaan. Alitajunta pakottaa eteenpäin, koska jos […]