Näkymätön sairaus, näkymätön nainen

Endometrioosia sairastaa joka kymmenes nainen. Silti sairaudesta tiedetään ja puhutaan harvinaisen vähän.

Endometrioosi on kohdun limakalvon sirottumatauti, jossa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella oleviin elimiin. Pahimmillaan tauti voi levitä jopa keuhkoihin. Elämää rajoittavan, usein kroonisen kivun lisäksi endometrioosin oireet voivat liittyä muun muassa runsaisiin ja tuskallisiin kuukautisiin, kivuliaaseen yhdyntään, virtsaamis- ja ulostamisongelmiin sekä krooniseen väsymykseen.

Jos joutuisin kuvailemaan endometrioosiani yhdellä sanalla, se sana olisi kipu.

endometrioosi_ninni.jpg

Vaikka endometrioosi on vakava sairaus, diagnoosin saaminen kestää keskimäärin kuudesta yhdeksään vuotta. Naisen tulee löytää lääkäri, joka oikeasti uskoo, että hänen oireensa ovat todellisia. Ikävä kyllä tämä on vaikeaa. Kulttuurissamme on opetettu, että kärsimys on olennainen osa naiseutta. Niinpä endometrioosia sairastaville toistellaan kerta toisensa jälkeen, että kuukautiset nyt vaan ovat kivuliaita. Joten älä valita.

Samanaikaisesti naisia on kautta aikojen pidetty hysteerisinä, heikkoina ja kipua liioittelevina. Terveydenhuollossa on edelleen olemassa paljon sukupuolittuneita ja vanhanaikaisia asenteita, kuten se, että naiset raportoisivat kivustaan helpommin, ja tämän takia lääkärit saattavat kokea oikeudekseen pitää naisten kipua vähemmän vakavasti otettavana kuin miesten. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että naiset eivät ole sen herkempiä hakeutumaan terveydenhuollon palveluiden piiriin kuin miehetkään.  

Silti naisten asioidessa lääkärin vastaanotolla kipuoireiden takia, kuten endometrioosin kohdalla tapahtuu, heitä saatetaan kohdella kuin he tarvitsisivat hoitoa mielenterveyden ongelmien takia. Tutkimuksien mukaan kivusta kärsiville naisille kirjoitetaan päivystyksessä asioidessa useammin reseptejä ahdistuslääkkeisiin ja vähemmän tehokkaisiin kipulääkkeisiin kuin miehille. Naiset saavat miehiä harvemmin tutkimuksia somaattisten vaivojen hoidossa ja heitä kehotetaan jopa jättämään oireitaan huomioimatta, jos lääkäri on omavaltaisesti päättänyt niiden johtuvan psyykkisistä syistä.  

Monet endometrioosia sairastavat kuvaavatkin lääkärikäyntejä nöyryyttävinä kokemuksina, joilta poistutaan yhtä kipeinä ja vielä enemmän toivottomina. Minun sairaushistoriassani on vuosien mittainen aukko endometrioosioireiden suhteen, sillä koin oireitani vähättelevät päivystyskäynnit musertavina. Lakkasin vaatimasta hoitoa ja kärsin hiljaisuudessa.
Terveydenhuollossa yhä vallitsevien sukupuolittuneiden käsitysten, endometroositietouden puutteen ja näistä asioista seuraavien asenteiden takia meitä on monia, joiden sairauden etenemistä ei ole dokumentoitu.
Meidät on lakaistu maton alle, juuri sinne minne meidät haluttiinkin: näkymättömiksi naisiksi.



– Ninni,

endometrioosin kanssa elävä nainen, jota kiinnostaa endometrioositietouden levittäminen.

 

Tämän kirjoituksen lähteenä on käytetty endometrioosia sairastavien omakohtaisia kokemuksia. tekstissä esitettävät näkökannat ovat kuitenkin kirjoittajan omia eivätkä edusta kaikkien endometrioosia sairastavien mielipiteitä.
Endometrioosia käsittelevän postaussarjan toinen osa ilmestyy ensi viikolla.

 


jatka lukemista:
kalliit kuukautiset
vitun kovaa räppiä

 

seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.

suhteet oma-elama terveys syvallista

Rankka mutta herkkä

Kävin Turussa katsomassa vuoden nuoreksi taiteilijaksi valitun J. A. Juvanin näyttelyn ONE MAN SHOW ja vaikutuin siitä kovasti. Näyttely on varsin raaka katsaus siihen, millaista on kasvaa mieheksi tässä maailmassa – etenkin silloin, kun siihen ulkoa annettuun miehen malliin ei millään sovi. Maskuliinisuuskäsitystämme purkava ja uudistava näyttely on auki vielä tämän viikon, joten jos olette Turussa, mars museoon!

In another world all that vulnerability would’ve been considered a gift.

jajuvani.jpeg

jajuvani_2_0.jpeg

Valokuvista, video- ja ääni-installaatioista koostuva näyttely on humoristinen mutta myös vähän häiritsevä, rankka mutta myös herkkä. Osa teoksista nauratti, ja monessa kohtaa itketti. Tiukkojen sukupuoliroolien väkivaltaisuus, samoin kuin noihin rooleihin mukautumattomuudesta usein konkreettisestikin seuraava väkivalta, tulevat Juvanin teoksissa todella selvästi esille.

I make a special place in my heart to that little guy who had no idea how complicated this life is, and how much heartache it would take to get where I am now.

Samalla töistä näkyy, että Juvani löytää machomaskuliinisuuden mallista myös paljon humoristisia puolia eikä epäröi irvailla niille. Lisäksi taiteilija asettaa oma kroppansa alttiiksi töissään tavalla, joka ei ole ihan tavanomaisin vaihtoehto taiteessa vieläkään, eikä etenkään miesoletettujen taiteilijoiden kohdalla.

Näyttely herättikin ihan valtavasti kiinnostavia mietteitä maskuliinisuuteen liittyen ja niistä riitti puhuttavaa pitkälle iltaan. Erityisesti mieheksi identifioituva seuralainen jäi Juvanin teokset nähtyään miettimään omaa sukupuoli-ilmaisuaan ja kaikkea siihen vaikuttanutta – ja erityisesti niitä kirjoittamattomia sääntöjä, jotka sitä ovat rajoittaneet.

It’s in the things you’ve touched to understand pain. It’s in the bitterness you had to swallow with your tears. It’s in the poison they injected in you. It’s in the disconnect. It’s in the lonely. It’s in the things you’ve shed the necessary light on. The things you have revealed.

 

ONE MAN SHOW -näyttely Aboa Vetus & Ars Nova -museossa 2.12. 2018 asti.

Kursivoidut tekstit ovat osia J. A. Juvanin teoksesta To my brother, yellow.
 

jatka lukemista:
poikia, jotka uskaltavat olla erilaisia
isät eivät lue ämmien kirjoittamia kirjoja
grayson perry näyttää keskisormea sukupuolirooleille
 
 
seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.

suhteet oma-elama suosittelen uutiset-ja-yhteiskunta