5+1 sähköpostisyntiä*

Tiedättekö sen viheliään keksinnön, joka on helpottavinaan kommunikaatiota ja yhdistävinään ihmisiä, mutta oikeasti katkoo kaiken keskittymiskyvyn olemattomiin ja muuttaa kasvotusten (tai luoja auttakoon, puhelimitse!) tapahtuvan vuorovaikutuksen hankalaksi pakkopullaksi? No siis sähköpostin, tietenkin.

C4A32F53-4A96-4E4A-BC66-F9F6CF712CB1.JPG

4308F7B0-6ACC-4DF9-AA5A-249A76812CBB.JPG

Ei siinä vielä mitään, että sähköposti on muuttanut meidät passiivis-aggressiivisiksi (no just se sun ”hei, oletko ehtinyt vielä katsoa tätä” -muistutusmaili, joka oikeesti tarkoittaa ”siis miten kukaan voi olla noin hidas, tsiisas”), näyttöä päivät läpeensä tuijottaviksi zombeiksi ketkä ei uskalla soittaa kenellekään (ainakaan laittamatta etukäteen viestillä kyselyä siitä, oisko hyvä aika jutella tai aloittamatta puhelua sanoilla ”häiritsenkö mä?”) (et sä hei varmaan häiritse, eihän kukaan vastaa puhelimeen jos se just silloin hirveesti häiritsee!), mutta lisäksi jengi ei hallitse edes simppeliä sähköpostietikettiä.

Kelatkaa, että toimistoilla vaeltaa porukkaa jotka rikkoo jatkuvasti näitä muutamaa yksinkertaista sääntöä – ja saavat vieläpä melko varmasti parempaa liksaa kuin sinä:

1. Nimen väärin kirjoittajat

Hei Merja, hei Maria, hei Marjo. En varmana vastaa sun mailiin, ellet tarjoa mulle huomattavaa palkankorotusta tai ylimääräistä lomaviikkoa heti siinä tervehdyksen alapuolella. Samaan häpeäpaaluun roikkumaan ne hyypiöt, ketkä kirjoittaa vastaanottajan nimen pienellä kirjaimella (jos on niin uuvuttavaa kirjoittaa KAIKKI nimet isolla alkukirjaimella, niin omasi voit kirjoittaa pienellä siihen loppuun – ja mun puolesta vaikka väärinkin, aika sama).

2. Pomo CC:ksi

Niin sanoinko mä siitä passiivis-aggressiivisuudesta jotain? Se on aika klassikkokamaa, että ongelmatilanteessa kiihtyvään sähköpostinvaihtoon kopioidaankin yhtäkkiä sen toisen tyypin POMO messiin. Ähäkutti, näkeepä esimieskin miten kuriton ja huono alainen sillä on, niin voi pistää sen ruotuun!

Ennen pomon CC:ksi liittämistä voisi kokeilla radikaalia kikkaa: kun et enää vaan kestä tyyppiä kenen kanssa mailailet, eikä se tajuu mitään ja on muutenkin dorka, mitä jos kävelisitkin sen työpöydän luo ja koittaisit jubata? Siis ihan face to face. Se yleensä tepsii paremmin kun pomojen vetäminen ihan turhiin vääntöihin mukaan, niillä on kuitenkin omatkin kanat kynittävänä.

3. Muutaman hengen palaverista ilman selityksiä kieltäytyjät

Siis tää on pahin, toimistomaailman ghostaus! Uskokaa tai älkää, mä en keksi palavereita ihan huvikseni ilman hyvää syytä (koska hoidan tietysti asiat sata kertaa mieluummin, noh, mailitse) joten jos sähköpostiin kilahtaa kutsu EI SIITÄ VAAN VOI ILMAN MITÄÄN SELITYSTÄ TAI EHDOTUSTA TOISESTA AJANKOHDASTA KIELTÄYTYÄ. Eri asia on tietty ne järkyttävät, sielua vanuttavat kuudentoista tyypin ajantuhlauspalsut jossa kaikki paitsi se joka puhuu näpyttelee vaan maileja anyway.

4. Se punainen huutomerkki!!!!!

Milloin mailin saa merkata tuikitärkeäksi sillä punaisella huutomerkillä: kun joku asia on ihan oikeesti ihan sairaan akuutti, oot yrittänyt soittaa tuloksetta ja tieto on vaan pakko saada perille heti.

Milloin mailia ei saa merkata tuikitärkeäksi sillä punaisella huutomerkillä: tyyliin milloinkaan muulloin. Eikä ainakaan silloin kun asia ei oo ees kiireinen, vaan haluat huutomerkillä korostaa että vastaanottaja on mennyt sörssimään jotain pahasti. Me ollaan kaikki niin kiinni meidän sähköposteissa, että eiköhän viestisi tuu luettua joka tapauksessa muutaman tunnin sisään.

Mua alkaa aina ärsyttää kun nään kyseisen symbolin saapuvassa mailissa, ihan kun mailin lähettäjä yrittäisi kiilata kaikkien niiden mun muiden tuikitärkeiden tehtävien jonossa ilman kunnollista syytä. (Annan huutomerkin anteeksi sellaisille tyypeille, joiden inboxiin pamahtelee miljoona sähköpostia päivässä ja osa saattaa oikeasti jäädä useaksi päiväksi lukematta. Silloin on varmaan ihan hyvä että tietää vastaanottajan olevan mega busy ja huutomerkki toivottavasti erottaa tärkeämmän mailin massasta.) (Sen sijaan katson syyttävästi tuon kaltaisia työyhteisöjä, ei hyvä, soo soo.)

5. REPLY GOD DAMN ALL

Miten tää voi olla niin vaikee? Jos vaikkapa joku firman yleinen tiedotemaili on lähetetty suurelle joukolle ihmisiä ja sulla on lähettäjälle kommentoitavaa, kysyttävää, tai vaikka kissameemi –> REPLY. Ei Reply all.

+1. Joukosta tiputtajat

Tää on sen Reply all -tyypin yhtä raivostuttava vastakohta, eli tyyppi joka jatkuvasti painaa ”Vastaa” eikä ”Vastaa kaikille” – vaikka asia selvästi koskettaa koko tiimiä (yleensä siis pienempää porukkaa, kuin mille nää vitoskohdan tiedotteet menee). Ja sitten kaikki on ihan kujalla, lopulta samasta asiasta poukkoilee ympäriinsä kuusi eri ketjua ja kukaan ei tiedä mistään mitään.

*Teksti on provosoivasti kirjoitettu, enkä toivottavasti pahoittanut kenenkään mieltä (paitsi sinun joka kirjoittaa nimen aina väärin, ansaitsit sen). Haluan painottaa, että itse en koskaan syyllisty edellä mainittuihin synteihin eikä materiaalia tähän postaukseen missään nimessä ole ammennettu omasta sähköpostikäyttäytymisestäni. Etenkään kohdat 4 ja 5 eivät kosketa minua.

Työn iloa!

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Kommentit (25)
  1. Tuo nimi juttu!! Kuinka vaikea se on siitä mailista katsoa, että miten se nimi nyt kirjoitettiinkaan. Oikeasti, ehkä pahin moka ikinä, tällä pilaa totaalisesti vaikutelman itsestään järkevänä ja normaalina ihmisenä. Toinen mikä on ehkä eniten ärsyttävää, on ne ihmiset jotka ei laita sua CC:ksi vaikka asia koskettaa sua merkittävästi. Eikö ne vaan tajua vai onko ne omat mailit niin salaisia saatana? En voi tajuta.

    1. No niinpä! Häpeäpaaluun tuollaiset, sanon minä!! 😀

  2. sonjabetseda
    13.4.2018, 09:29

    Vähän jälkijunassa kommentoin, mutta samaistun varsin hyvä kyllä kaikkeen edellä mainittuun. Itse ehkä lisäisin vielä listaan sähköpostit, joiden sisältö olisi syystä tai toisesta hyvä käydä kasvotusten. Hyvänä esimerkkinä voisin käyttää entistä työpaikkaani, jossa kollega irtisanoutui sähköpostilla ja koko keskustelu aiheen ympäriltä käytiin sähköpostilla. Jotenkin tosi absurdi ajatus, että toimiston toiselta puolelta toiselle käydään pidempikin sähköpostiketju ilman yhtäkään kasvokkaista keskustelua 😀

    1. Mitäääää, aika kiinnostava käydä tuollainen keskustelu mailitse!? Kuulostaa enemmänkin kosteiden after workien jutuilta ;o)

      Mä oon duunissa aina ollut jotenkin f2f-kammoinen, mutta nyt yrittänyt aktiivisesti petrata siinä että pistäytyy kollegan pöydän äärellä ja hoitaa homman tehokkaasti maaliin vs. miljoonia maileja ja vastausten odottelua aiheesta. Baby steps 😀

Kommentointi suljettu.