Syksyn kotisuunnitelmat
Just kun asennoiduin olemaan beben kanssa kaksin kotona forever and ever kun poikaystävä palasi elokuussa töihin, muuttuikin kuvio taas hieman. Poikkis aloittaa nimittäin uuden duunin lokakuussa ja lomailee sitä ennen mukavat 2,5 viikkoa! Mahdollinen työpaikan vaihdos ja sen myötä pitkän palkallisen isyysvapaan menettäminen oli siis se vähän salamyhkäinen syy, jonka takia poikaystäväni päätyi olemaan vapailla kanssani koko kesän. Oli toki mukavaa olla yhdessä kotona kuuuuukausia, mutta täytyy tunnustaa että tällainen rajattu muutaman viikon slotti tuntuu erityisen hyvältä ajatukselta. Hän saa viettää ylimääräistä laatuaikaa pienen tyttärensä kanssa, mä toivottavasti nukkua vähän enemmän ja ilmassa leijuu aiemmin hehkuttamani deadlinen tuntu, joka edesauttaa asioiden aikaansaamista.
Kesällä pikkuvauva hallitsi ja vallitsi kaikkea tekemistämme, joten saatiin talolla aikaan paljon vähemmän kuin mitä etukäteen kuvittelin. Mulla on siis paljon patoutuneita koti- ja sisustussuunnitelmia, joita toivottavasti seuraavien viikkojen aikana päästään vihdoin edistämään. Nyt bebe on tosiaan paljon aiempaa reippaampi ja stabiilimpi, joten meille on avautunut ihan uudenlaisten mahdollisuuksien ovet.
Ensinnäkin tahdon raivata kaaosta! Kun istuu kahvittelemassa meidän olkkarissa tai katselee kämppäkuvia mun somesta, jää näkemättä jotakin aika oleellista. Nimittäin sellainen hallitsematon, mielenrauhaa jäytävä K-A-A-O-S muun muassa meidän kellarissa, varastorakennuksessa ja osassa kaappeja. Ja kyllä te tiedätte mitä seuraa, kun säilytysratkaisut ovat yhtä sekamelskaa – no vielä lisää sotkua. Tavaroille ei oo omia fiksuja paikkoja, ja auta armias jos talouteemme ilmaantuu uusi esine. Dominonappuloiden lailla kodin näennäinen järjestys murenee ja olkkarin pöydälle tai portaiden alaosaan kertyy epämääräinen kasa roinaa kolmeksi viikoksi, kunnes jaksetaan piilottaa se johonkin. Niin epäseksikkäältä kuin se kuulostaakin, ekana to do -listallani on siis raivaus ja järjestely.
Kävipä tuossa eräänä päivänä sellainenkin episodi, kuin että pääsin tutustumaan olentoon nimeltään varastohämähäkki, englanniksi mielestäni vähän paremmin kuvaava GIANT HOUSE SPIDER (!!!!!). Tästä puhuminen on vieläkin liian tuskallista, mutta älkää ainakaan googlatko kyseistä otusta, koska sitten opitte että se elelee Suomessakin ettekä koskaan enää koe olevanne turvassa missään. Anyways, sanotaanko näin että tuo erittäin pikainen kohtaaminen, joka johti kylpyammeeseen sysättyyn imuriin ja kaupunkiasuntojen myynti-ilmoitusten selailuun, sinetöi tarpeeni puunata läpi talomme jokaikisen nurkan. Tahdon varmistaa, että varastohämähäkkimme oli sinkku eikä suurperheen jäsen.
Jos ja kun saadaan kaaos kuriin (eikä varastohämähäkkilegioona pyydystä meitä verkkoonsa ja jyrsi hitaaseen kuolemaan), voidaan alkaa puuhailla vähän hauskempien juttujen parissa.
Kyseessä ei oo parin viikon prokkis, mutta ollaan kelailtu alkaa hiljalleen kerätä vitivalkoisen yläkertaan johtavan portaikkomme seinille erinäisiä julisteita, koristeita ja muistoja. Portaikosta ei oo muistaakseni juurikaan juttua täällä blogissa, mutta se vilahtaa esimerkiksi täällä. Ekat portaikkoon kaavailemani kuvat ovat jo kehyksissä, ja toivottavasti päästään ripustamaan ne tulevina viikkoina.
Siinä missä alakerran keittiö- ja ruokailutila näyttää jo silmiini viimeistellyltä, on olohuoneen puoli ja etenkin sohvanurkkaus vielä ihan blaah. Jokin siinä nurkassa tökkii ja sen sisustaminen on ollut haastavaa. Ehkä mä teen vieläkin surutyötä, kun jouduin Nørrebron asunnon myötä luopumaan huonekorkeudesta ja koristeellisesta katosta :D En valitettavasti ole myöskään tyytyväinen juuri mihinkään olkkarin huonekaluista, vaan haluaisin vaihtaa sohvapöydän, sohvan, rahin ja vastahankitun matonkin toisiin. Se ei tällä hetkellä oo kuitenkaan vaihtoehto (plus koitan oikeasti välttää nykyään vallitsevaa huonekalujenkin kertakäyttökulttuuria), eli yritetään saada ilmettä kivemmaksi muilla keinoin. Toivon siispä, että poikkiksen pitkän syysvapaan aikana saadaan ainakin pari taulua seinään ja ehkä muutakin kivaa uutta sohvanurkkaukseen. Enkä sanoisi ei toiselle matolle, jos paremmin sopiva vaihtoehto tulee vastaan.
Isommista projekteista yllämainitut enemmän kuin riittävät seuraaville viikoille, toivottavasti saadaan niistä edes osa toteutettua. Lisäksi agendalla on ihan vaan kodista ja kotoilusta nauttiminen. Kesä tosiaan meni tavallaan vähän ohi vauvan myötä, mutta nyt kun hän on isompi, tunnen kuinka meidän aikuisten omakin elämä alkaa taas saada päivissä sijaa. Tahdon siis ottaa ilon irti yhteisistä vapaaviikoista – panostaa kotibrunsseihin, kokkailla jotain hyvää ja fiilistellä alkavaa syksyä takan äärellä. Vaikka oon mankunut kodin keskeneräisyydestä kuukausikaupalla, alkaa asiat olla kuitenkin jo niin hyvällä tolalla, että talossa on mukavan kotoisa olo.
Tää on kenties sisustusurakan kivoin vaihe; isot linjat ovat vihdoin kunnossa ja päästään viilaamaan yksityiskohtia sekä fiilistelemään lähes valmista kotia. On ihanan syksyinen fiilis, mutta valoa vielä riittää. Hyggeilyn kulta-aikaa <3
Vauvakupla on alkanut silleen hyvällä tavalla vähän haihtumaan, että huomaan aivokapasiteettini riittävän taas muuhunkin kuin vaan hänen ihanuutensa ihmettelyyn. Blogissa on syksylle luvassa siis paljon entistä enemmän sisustusjuttuja, hope you likeeee. Ja ei huolta – vauvan ihanuuden ihmettelykään ei täältä ihan heti oo loppumassa.
—