Säästökuuri osa 3: Helpoin keksimäni säästökikka

Kuten tiedätte, oon ollut nyt parisen kuukautta säästökuurilla. Tai siis yrittänyt olla. Muistanette aiemmista postauksista varmaan senkin, ettei projekti varsinaisesti oo mennyt kuin Strömsössä. Musta kuitenkin tuntuu, että näiden parin suhteellisen katastrofaalisen räpellyskuukauden jälkeen alan vihdoin päästä säästämisen makuun – tai ehkä ymmärtämään, ettei se vielä riitä että toitottaa blogissa ja itselleen olevansa säästökuurilla, mutta ei muuta ruutiineissaan yhtään mitään ja sitten olettaa rahojen säästyvän maagisesti itsestään.

Kyllä se siis vielä tästä. Viimeisin liksa tuli pari päivää sitten, enkä ainakaan vielä oo ehtinyt ostamaan esim. hevosta tai kolmensadan euron laukkua. Budjetin raameissa yhä ollaan.

 

 

Nyt kun muhun alkaa pikkuhiljaa iskostua säästämisen ja tiedostavan rahankäytön mentaliteetti parin tuhlarivuoden jälkeen, muistui mieleeni myös aiemmin käyttämäni suorastaan nerokkaaksi osoittautunut säästökikka. Kyseinen kikka jäi unholaan Tanskaan muuton jälkeen, siinä kaikessa pankkien vaihdon, epämääräisen työtilanteen, kielimuurin ja muiden huterien tekosyiden varjolla. Mutta perhana – nyt on aika tuoda se takaisin!

Kyseessä on neljä vuotta sitten kehittämäni konsepti, jolla päätin palkita itseni kun lopetin polttamisen. Röökasin siinä vaiheessa kuin korsteeni, lähemmäs askin päivässä (alkoi loppua ne en mä siis oo oikeesti koukussa, voisin lopettaa koska vaan jos haluisin -argumentit vähän kesken, joten oli aika heivata kyseinen tapa) ja laskeskelin käyttäväni noin 30 euroa viikossa tupakkaan. Tsiisas. Ja siis röökiinhän oli aina varaa, jopa silloin opiskelija-aikoina, kun palkkapäivää tai opintotuen maksupäivää edeltävä viikko ostettiin nuudeleita luotolla. Anyways, kun lopetin polttamisen, päätin että jatkossakin varmasti liikenee kolmekybää viikossa, kun on aina ennenkin tehnyt niin.

Joten asetin automaattisen tilisiirron: joka keskiviikko 30€ palkkatililtäni erilliselle röökisäästötilille!

Kyllä se joskus palkkapäivää edeltävällä viikolla kirpaisi, kun massit alkoivat olla vähissä, mutten luovuttanut. Koska en varmasti olisi jättänyt röökejäkään ostamatta, never. Oli ihan huikean palkitsevaa (ja lievästi ahdistavaa, koska kelatkaa miten paljon olin tuhlannut rösbään) katsoa, kuinka röökisäästötilillä majaileva potti kasvoi viikosta toiseen. Miettikää tätä:

Kolkyt euroa joka keskiviikko, eli 4-5 keskiviikkona kuussa. Siitä kertyy jo vaivihkaa 120€-150€ kuussa. Rahaa, jonka olisin anyway poltellut menemään – ja jonka saa aika helposti kulumaan kaikkeen turhaan, vaikkei polttaisikaan. Ja siis – härreguud – 52 viikkoa eli 1560€ vuodessa. 15600€ kymmenessä! Mun oli tarkoitus palkita itseni kerran vuodessa ”vapauttamalla” röökirahani johonkin ihanaan itselleni; matkaan, luksuslaukkuun tai vaikka molempiin. Kiinnyin kuitenkin alati kasvavaan rahasummaan niin paljon, etten raaskinut koskea siihen ennen kuin tosiaan muutettiin Tanskaan ja suljin kaikki Suomi-tilini. Siinä vaiheessa tilillä oli jo reilut 2500€ humputtelumassia – jotka sitten varmaan tuhlasin kaikkeen turhaan huomaamatta, koska that’s how I roll. (Tai no ne oli varmaan osa meidän asunnon käsirahaa, eli ei ihan niiiin turhaan.)

 

 

Mutta siis nyt konsepti on tehnyt comebackin! Ensi viikosta lähtien tililtäni häippäsee 30 euron verran kruunuja joka viikko. Oon tästä aivan täpinöissäni.

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Säästökuuri osa 1: Apua, minusta on tullut tuhlaaja

Säästökuuri osa 2: Maailman kalleimmat viikot

10 asiaa, joista on OK henkilökohtaisesti syyttää poikaystävää hänen maassaan

—

I’m slowly but surely getting back my ”saving up some money” mentality. Hooray!

—

FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami