Asunnon myyntipäätöksen takana

Kertoilin tuossa toissaviikolla, että ollaan päädytty laittamaan asuntomme myyntiin. Tajusin, että oon puhunut tässä kuukausien varrella paljonkin niistä henkisistä syistä miksi tähän ratkaisuun ollaan hiljalleen päädytty, mutten oikeastaan juuri lainkaan meidän käytännön kelauksista päätöksen taustalla. Koska härregyyd selvisin kolmen postauksen verran melkein jauhamatta näistä jutuista (no okei kyllähän mä sitä sivusin sunnuntaina), niin nyt ois varmaan hyvä hetki taas jatkaa.

Right?

Alunperin meidän vakaa aikomus, tai siis mikään muu ratkaisu ei ollut edes käynyt mielessä, oli majailla nykyisessä asunnossa siihen saakka kunnes The Perfect House tulee vastaan ja sitten tehdä ostotarjous sillä ehdolla, että oma kämppä saadaan myytyä. Ajatuksena oli valita välittäjä ja tehdä myynti-ilmoitus sekä muut paperityöt valmiiksi, jotta meidän asunto olisi vuorokaudessa markkinoilla siitä hetkestä laskettuna kun löydetään hyvä talo ja tehdään tarjous. Kuten mä elokuussa kirjoittelin, tää kaikki vähän niin kuin heitti volttia siinä vaiheessa kun mun samanlaisessa tilanteessa elävä viilipyttymäinen ystävä  kertoi päätyneensä pistämään nykyisen kämpän ensin lihoiksi välttyäkseen ehdollisten ostotarjousten kurimukselta – koska muuten siltä menisi järki. Nuo sanat sukkuloivat aivojeni ja sieluni syövereissä muutaman päivän ja sitten oli pakko tunnustaa itselleni, että kyllä. Multa se vasta menisikin tuollaisessa tilanteessa järki.

Meidän kohtalon sinetöi se, kun tavattiin eräs välittäjä ja rakastuttiin siihen niin palavasti kuin vain asuntonsa myyntiä epäröivä pariskunta voi välittäjäänsä rakastua. Siis silleen platonisesti, älkää nyt heti kuvitelko jotain epäilyttävää. Kun me seurattiin välittäjän siluetin katoamista hämärään rappukäytävään ja suljettiin ovi sen perässä, katsoin F:ää merkityksellisesti silmiin ja kuiskasin: he’s the one. Tää varmaan taas kuulostaa mun perus liioittelulta, mutta niin se oikeesti kävi. Tuli sellanen olo, että jos se saa näin tehokkaasti myytyä ajatuksen myydä meidän kämppä tuudittaen meidät samalla pehmoiseen turvallisuuden tunteeseen, niin eiköhän se saa myös samaisen kämpän myytyä jos tää kaupaksi on käydäkseen. Ja siitä se sitten lähti. (Kuten Insta-stooreja seuraavat tietävät, on matkaan tullut jo pari töyssyä, mutta niistä toisella kertaa lisää. Vähän veikkaan että jossain vaiheessa pääsen kirjoittamaan Nämä 48 asiaa olivat aiheuttaa minulle hermoromahduksen asunnon myyntiprojektin aikana –tyyppisen postauksen.)

 

 

Vaikka mua välillä tuppaa hieman ahdistamaan se, ettei taaskaan oikein voi suunnitella tulevaa enkä tiedä onko meidän asunto myyty kuukauden vai puolen vuoden päästä (toivottavasti hommassa ei ainakaan sitä kauempaa kestä, puuh) on vahva fiilis siitä, että tää järjestys sopii meille parhaiten. Tai siis kaikista parhaiten sopisi se, että joku tarjoaa meille ihan sairaan tukun rahaa tästä kämpästä ja sanoo, että sen puolesta saadaan asua tässä niin pitkään kunnes löydetään unelmien talo. Mutta toiseksi parhaiten.

Olin alussa tosi paljon sitä ajatusta vastaan, että jouduttaisiin muuttamaan määrittelemättömän pitkäksi ajaksi vuokralle tässä välissä, mutta nyt oon siihenkin ajatukseen jo tottunut. Siitä vois hyvinkin tulla hauska ja erikoinen elämänvaihe. Luotan, että löydetään tarvittaessa ookoo tilapäisratkaisu (lue: ankea, superkallis koppero joltain hirveeltä alueelta) ja seuraava askel on toivottavasti pysyvämpi koti. Meidän ikioma talo <3

Tähän en todellakaan uskalla tuudittautua, mutta elätellään toiveita siitä että jo ensi kesää voitaisiin viettää pienessä kaupungissa rannan tuntumassa. Nää päivät ja viikot ilman ainoatakaan potentiaalista kotia meidän hinkumalta alueelta tosin hiukkasen verottaa uskoa tähän. MunMeidän kriteerit täyttävät talot, jotka ei räjäytä pankkitilejä säpäleiksi, on niiiiin harvassa, että senkin takia tultiin siihen tulokseen että jos Se Oikea tulee vastaan meidän pitää iskeä dollarit tiskiin saman tien. Siinä vaiheessa en halua alkaa stressata nykyisen kämpän myymisestä – ja mahdollisesti päätyä paniikin kiirastulessa ja olosuhteiden pakosta hyväksymään kymmeniä eurotonneja liian pienen tarjouksen.

Nyt me siis odotamme. Sitä että joku ostaa meidän kämpän ja sitä että joku haluaa luopua kaunisikkunaisesta talostaan, joka ei oo mätänemässä käsiin. 

 

Kaikki mun talokuumeilut löytyvät täältä.

—

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta