Ei ihan tavallinen vuorokausi

Tän piti olla se viikonloppu, kun oon ihan hemmetin tehokas tyyppi ja onnistunut ihminen. Viettäisin laatuaikaa, siivoilisin, sisustaisin ja olisin omistautunut tyttöystävä. Darrasta tai väsymyksestä ei ois tietoakaan. Vaikkakin joisin kyllä skumppaa. Oisin sellainen, jota muut katselee ajatellen: Vitsi kun toi Marja on aina niin aikaansaava. Sen elämä on mielettömän aktiivista. Miten se sen tekee? Sillä roikkuu jo se toinenkin lamppu eteisen katossa ja se keksi mitä ihmettä tehdä sen vierashuoneelle. Brunssillekin ehti, kuulemma keskusteli siellä poikaystävänsä kanssa, eikä plärännyt kännykkää.

Mutta ei.

 

IMG_6360.JPG

IMG_6362.JPG

 

Sen sijaan päädyin yöksi sairaalaan. Oli muuten eka kerta ikinä. Älkää huoliko, kyseessä ei ollut mikään vakava tai kivulias asia. Kunhan demonstroin legendaarista sairastelutuuriani ja siellä sitä oltiin.

Mulla on lähes pelkästään hirveitä kokemuksia tanskalaisesta terveydenhoitosysteemistä, joten odotin jälleen pahinta, kun mun ja poikkiksen taksi myöhään eilen illalla kaarsi sairaalan pihaan. Hampaat kalisivat toisiaan vasten ja teki mieli tehdä dramaattinen uukkari. Ehkä jengi taas kieltäytyy puhumasta mulle englantia. Ehkä mut taas unohdetaan tuntikausiksi hämärään huoneeseen. Ehkä lääkäri ei taas katsokaan mua, vaan puhuu ainoastaan F:lle, mun herrasaattajalle, tanskaksi.

 

IMG_6363.JPG

Rakastan ylhäältä otettuja hipsteriruokakuvia, oli pakko ottaa elämäni ekasta sairaala-ampparista samanlainen.

 

Kävi kuitenkin just toisin. Oon viettänyt paljon ikävämpiä öitä paskoissa hotelleissa, eikä siitä oo ees kovin montaa vuotta aikaa.

Mulle annettiin yksityinen huone ja F sai punkata viereisessä sängyssä (hiivin viereiseen sänkyyn aamuyön tunteina itsekin). Nukuttiin aamiaisen ohi (niissä paskoissa hotelleissa aamiainen ei sentään loppunut kasilta), mutta hoitsu toi molemmille tarjottimella leipää ja juustoa. F oli säädettävästä sängystä ja telkussa pyörivästä luontodokkarista ihan innoissaan. Jostain se oli haalinut kannettavan virtalähteen kännykän latausta varten, kun laturi ei sopinutkaan pistorasiaan. Sydämellinen, hauska henkilökunta sai jotenkin käännettyä aika ahdistavan kokemuksen sellaiseksi, että kikattelin ja otin kuvia leivästä. Aamupalan jälkeen lähdettiin himaan.

 

IMG_6364.JPG

IMG_6361.JPG

 

Jotenkin tässä kuitenkin kävi niin, että viikonlopun ohjelmassa on jälleen lepoa ja kotona oleilua. Gilmoren tyttöjä, vihannessipsejä ja läppärin ruutu. Toisaalta sitä taas viimeisten seikkailujen jälkeen osaa arvostaa omaa kotia ja sohvaa ihan uudella tavalla. Poikkiksesta puhumattakaan – tosta ihanasta hassuttelijasta, joka saa mut nauramaan nähtävästi ihan joka tilanteessa.

Mitä huomiseen tulee, ja seuraavaan viikkoon: aion olla tosi aktiivinen. Oikeesti. Ostan uuden viherkasvin mystisesti menehtyneen tilalle ja hoidan asioita. Yritän tosissani vältellä sohvaa, sänkyä ja ainakin sairaaloita.

The last 24 hours didn’t go exactly as planned. But it ended well.

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Kommentit (2)
  1. Voi ei, onneksi (oletettavasti?) kaikki on nyt hyvin. <3 Tuollaiset sairaalakokemukset on kyllä yllättävän herätteleviä arvostamaan omaa elämää ja arkea. Ja vitsi miten paljon se sairaalapalvelu tekeekään kokonaisfiilikseen, ihan jokaikisem lääkärin ja hoitajan on tiedettävä se.

    1. Kaikki on hyvin, kiitos ihana <3

      Ja KYLLÄ! Kokemus sai myös miettimään sairaaloissa paljon aikaa viettäviä ihmisiä, kenelle ei todellakaan suoda oman huoneen, ihanan henkilökunnan ja viereisessä sängyssä tuhisevan poikkiksen ”luksusta”…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *