Elämää kuplassa

IMG_0107.JPG

IMG_0231.JPG

 

Mä elän tällä hetkellä oudossa kuplassa, elämä rullaa eteenpäin kuin mikään ei ois muuttunut ja samalla kaikki on tosi epävarmaa. Me ei olla liikutettu evääkään vuokrakämpän löytämiseksi, vaikka muuttopäivä on alle kahden kuukauden päässä ja tässä välissä on pari joulun ajan viikkoa, jolloin ei tuu ainakaan tapahtumaan yhtään mitään. Vähän sama fiilis kun joskus töissä, kun tietää projektin deadlinen hyvissä ajoin, muttei silti oikeen osaa tarttua härkää sarvista kuin vasta ihan liian myöhään. Ja sitten, paniikki.

Niin ja töistä puheen ollen, saatiin toissapäivänä kuulla, että meidän toimiston väestä irtisanotaan noin 40%. Se on aika paljon se! Edelliset yt:t vedin ihan viilipyttynä ja lähestulkoon varmana jatkostani, mutta 40% kohdalla alkaa mullakin puntti vähän tutista. Oonko mä kohta koditon ja työtön? No, siinä tapauksessa onneksi myös asuntolainaton.

Kyllähän tässä menikin puolisen vuotta pirun smoothisti, ei ihme jos pakan on aika taas sekoittua.

Joka toinen minuutti tulee sellainen olo, että hei nyt pistetään tuulemaan. CV kuntoon ja kämpän etsintä vauhtiin. Ja sitten se vaihtuu kyllä kai kaikki järjestyy, katotaan huomenna -oloon. Yleensä oon tällaisissa tilanteissa supertehokas ottamaan homman haltuun, mutta ehkä tää jäätyminen johtuu nyt siitä, etten mä oikeesti halua valuttaa massejani ankeeseen vuokrakämppään enkä hitto vie halua muualle töihin. Jos nyt vaan meen tohon lattialle makaamaan, niin ehkä mun ei tartte.

Siis miltäköhän ihmeeltä mun elämä näyttää kuukauden kuluttua? Saatika kahden? Ekaa kertaa pitkään aikaan en osaa edes kuvitella. Vähän kaikki on mahdollista, ja samaan aikaan tuntuu että mahdotonta.

Tässä vastauksia vartoessani oon alkanut katsoa tanskalaista remonttiohjelmaa pakonomaisesti ja vaivihkaa maalailla mielessäni miltäköhän mun seuraava työpaikka voisi näyttää. Alan uskoa, että rumasta talosta saattaa saada tosi upean – mutta duunien suhteen oon hukassa. 

Että joo. Nyt vaan venaillaan. Kaikkea.

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

 

 

Kommentit (3)
  1. Osaat niin älyttömän hyvin kuvata tavallista elämää ja sen eri vaiheita. ” Vähän sama fiilis kun joskus töissä, kun tietää projektin deadlinen hyvissä ajoin, muttei silti oikeen osaa tarttua härkää sarvista kuin vasta ihan liian myöhään. Ja sitten, paniikki.” ”Jos nyt vaan meen tohon lattialle makaamaan, niin ehkä mun ei tartte.”

    Mä oon samanlaisessa vaiheessa, mutta vaan paljon pienemmässä mittakaavassa: mun pitäisi valmistua yliopistosta tossa 2vk päästä ja sitä ennen pitäisi tehdä yhtä sun toista. Mutta yhä yritän vähän räpiköidä vastaan ja pitää kynsin hampain kiinni siitä ihanasta stressittömästä olotilasta missä olin ennen kuin tää vaihe alkoi. Viikon päästä se on sitten full-on stressi! 😀

    Paljon tsemppiä Marja ja kiitos kun kirjotat tätä blogia <3

  2. Täältä vertaistukea odotusvaiheessa vellomiseen: meillä on ollut asunto etsinnässä viimeiset 6kk, eikä sopivaa ole toistaiseksi löytynyt. Töissä parhaillaan YT:t käynnissä, eli illat kuluvat CV- ja hakemusrumbaan kiireisten työpäivien päätteeksi. Kirsikkana kakun päällä hässäkässä mukana vielä maaliskuun puolella syntyvä bebe, jonka vuoksi ne lisäneliöt olisivat ihan hyvä löytyä tässä pikapuolin! Toisaalta tilanne on ihan mallillaan ja muutoksia rakastavana ilmassa on jopa innostunutta odotusta, mutta ajatus siitä, miltä elämä näyttää puolen vuoden päästä on kyllä aika hakoteillä.

    Toivottavasti kuitenkin tilanteet ratkeavat pian ja parhain päin – niin siellä kuin täälläkin! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *