Hashimoto tuli taloon

Olinkin jo ehtinyt miettiä, että mitä pirua täällä tapahtuu, kun tuossa puolisen vuotta sitten aloin yhtäkkiä kokea todella pelottavia yöllisiä hengityskatkoja, palan tunnetta kurkussa sekä kuristusta kaulalla. Oisin voinut vaikka vannoa, että sukurasitteemme kilpirauhanen se siellä kiukuttelee, mutta kun lääkärini oli vuosien ajan säännöllisesti vakuuttanut että iz aaaall good, mee himaan relaamaan äläkä ravaa täällä, niin luulin kuvittelevani koko jutun tai että oudot oireet johtuvat piilevästä stressistä. Kun sitten asiaan hieman paremmin perehtynyt lääkäri ohimennen vilkaisi vuoden takaisia kilppariarvojani, oli diagnoosi saman tien selvä: niin sullahan on hashimoton tauti ja kilpirauhasen vajaatoiminta, ollos hyvä.

Jos ois käynyt vähän parempi tuuri (tai mun lääkäri ei ois taantunut tunari ja koko tanskalainen terveydenhuoltosysteemi paikoin susi), homma ois bongattu jo kauan sitten. Oon ollut tänä keväänä suoraan sanottuna todella vihainen ja pettynyt siihen, että mun huolia ja fiilistä ei otettu tosissaan – edes siinä vaiheessa kun ammattilaisen hälytyskellojen ois pitänyt soida. Mutta aina ei mee niin kuin Strömsössä, eikä läikkynyttä maitoa kannata itkeä, äläkä nuolaise ennen kuin tipahtaa, tekevälle sattuu ja mitä näitä on.

Mikä siis on tuo eksoottiselta kuulostava Hashimoton tauti, joka on kaikessa hiljaisuudessaan nakertanut elimistössäni menemään jo ties miten monta vuotta? Meikäläisen diagnoosi on sen verran uusi, etten oikein tiedä vielä itsekään, mutta Google ja lääkäri yhteistuumin ovat osanneet kertoa kyseessä olevan hitaasti etenevä autoimmuunisairaus, jossa elimistö muodostaa vasta-aineita kilpirauhasen kudoksia vastaan ja hiljalleen pyrkii tuhoamaan koko kilppariraasun. Hashimoto onkin kilpirauhasen vajaatoiminnan yleisin aiheuttaja. Hashimoton tautiin ei oo lääkettä, mutta sain purkin pillereitä vajaatoimintaan sekä lohduttavan toteamuksen hei ei tässä mitään, Hashimoto on autoimmuunitautien lottovoitto.

Kukaan ei tiedä, miten kauan mun Hashimoto on jyllännyt tai minkälaista tuhoa se on ehtinyt aiheuttaa ja missä, mutta sitä selvitellään. Mun autoimmuunihyökkäyksestä kielivät kilpirauhasen vasta-ainearvot olivat pari kuukautta sitten ihan järkyttävän korkeat, ja mun kilpparin tilannetta seurataan tarkasti kuukausittain. Vajaatoiminnasta kertova TSH-arvo on hiljalleen laskeutunut normaalin rajalle ja kurkkua kuristavat tuntemukset sekä hengityskatkokset ovat pitkälti väistyneet, eli tilanne vaikuttaa nyt ihan lupaavalta.

Se mikä tässä taudissa eniten ahdistaa on se, että Hashimoto voi johtaa pahoihin ongelmiin vuosien saatossa. Sen lisäksi, että se tosiaan tahtoo tuhota kilpirauhasen, altistaa Hashimoto myös muille vakaville autoimmuunisairauksille. Vaikka se autoimmuunitautien lottovoitto kai onkin, ei diagnoosiin voi suhtautua kevyesti. Viime kuukaudet ovat menneet vahvasti Hashin ehdoilla, tietoa hakiessa ja totutellessa uuteen todellisuuteen. Vaikka Hashimotolle ei lääkehoitoa olekaan, tukee vankka tutkimustieto sitä, että taudin etenemisen voi estää – tai ainakin hidastaa – tiukalla ruokavaliolla ja terveellisillä elintavoilla.

Musta on siis tullut se rasittava ihmistyyppi, joka juhliin ilmoittautuessaan toimittaa pitkän litanian ruoka-aineita mitä se ei syö ja välttelee kaikkia parhaita herkkuja. Perjantaisin työpaikan tiimiaamupalalla mulla on mukanani joka-aamuinen vihersmoothie, enkä koske yhteisiin ruokiin. Multa kysytään useita kertoja viikossa yritänkö pudottaa painoni, ja koska en jaksa kiusaantua tai vältellä aihetta, oon päätynyt avaamaan diagnoosiani lukemattomille ihmisille kenelle se ei tippaakaan kuuluu. Oon jättänyt alkoholin minimiin (kröhöm, vaikka somestani on viime viikonloppuina saattanut saada toisenlaisen kuvan), käynyt joogassa ja pyrkinyt kaikin puolin terveellisempään elämään. Tunnelmat ovat vaihdelleet motivoituneesta toiveikkaaseen, marttyyrista suuttumukseen. Italiassa heitin hetkeksi hanskat tiskiin, mussutiin vehnää, viiniä, sokeria sekä mozzarellaa neljä päivää putkeen ja voin sen jälkeen taas todella huonosti. Vielä on paljon opittavaa, totuteltavaa ja hyväksyttävää.

Avaan ruokavaliojuttuja sun muita myöhemmissä postauksissa.

 

P.S. En ole kilppariasiantuntija ja lisäksi oon kaivanut paljon tietoa Googlen englanninkielisistä lähteistä. Termistö ja faktat saattavat siis olla vähän hakusessa, eli jos kaipaat lisätietoja taudista itsestään, niin ota suoraan yhteys kilpirauhasongelmiin perehtyneeseen endokrinologiin.

Facebook | Bloglovin | Instagram

hyvinvointi terveys oma-elama
Kommentit (6)
  1. Hei voi hitsi, miten kurjia uutisia. 🙁 Paljon tsemppiä uuden elämäntilanteen sulatteluun! Mutta kuten itsekin totesit, jos jotain myönteistä yrittää tästä kaikesta löytää (sen lisäksi että se on sitten kai ilmeisesti autoimmuunisairauksien lottovoitto…), niin ainakin voit ehkä huokaista helpotuksesta sen suhteen, että ainakaan et ole luulosairas. Oon ite kärsinyt jatkuvista päänsäryistä koko ikäni ja kesti tosi pitkään, että sain diagnosin ja asianmukaiset lääkkeet. Sellainen oma päänsisäinen vatvominen ja niiden kummallisten oireiden kanssa eläminen on myös aika paskaa – kuten itsekin epäilemättä tiedät hyvin. Voimia <3

    1. Kiitos! <3 Voi ei, päänsärky onkin kivuista varmaan kamalin… eli toivottavasti lääkkeistä on ollut apua ja tilanteesi on helpottanut. Vatvominen on tosiaan turhauttavaa ja just se luulosairaaksi epäily. Tsemppiä sinnekin 🙂

  2. Mikä tahansa asia, jonka kanssa joutuu loppuelämänsä elämään, vaatii totuttelua. Tsemppiä paljon! Kannattaa muuten tutustua Kelly Broganiin, jos et ole vielä. Funktionaalinen lääkäri, jolla itsellään on Hashimoto.

    1. Kiitos tsempeistä ja vinkistä, täytyypä tsekata 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *