30.7.2016 marjapilami

Huraa, olohuoneen sisustus on valmis

On ihmisiä, joilla on vahva, selkeä, luotettava tyylisilmä. Sellaisia ihmisiä, jotka osaavat kehitellä päässään upeita sisustusvisioita ja toteuttaa ne. Ja sitten on meikäläinen. Jonka bravuurina on lähinnä ongelmanratkaisu.

Täydellisenä esimerkkinä mun prosessista mainittakoon vaikka se, että koko meidän olohuoneen sisustus rakennettiin second hand -maton ympärille. Rakastetaan sitä mattoa, haluttiin se olkkariin ja tehtiin muut valinnat mattoa silmällä pitäen. Kaikkien hankintojen piti sopia mattoon. Matto oli tärkein, numero ykkönen. Saatiin tällä viikolla olohuone valmiiksi ja kun katselin lopputulosta… joo ei kyllä sen maton on nyt lähdettävä.

Olohuoneen sisustuksen alkuperäinen kulmakivi on siis poissa – toisaalta vaihtokaupassa sain unelmieni olohuoneen. Joskin vähän erikoisempaa kiertotietä.

Huoneen kuninkaana patsastelee harmaa Bolian sohva. Sohva valittiin ulkonäön lisäksi sillä perusteella, että sille oli mukavasti mahduttava kaksimetrinen mies tyttöystävineen. Ahtaiden sohvatuskastumisten ja tönimisen aika on ohi.

Nettihuutokaupasta löytämämme konjakinvärinen nojatuoli oli uuden asunnon eka huonekalu. Keltainen rahi ja mustajalkainen marmorisohvapöytä puolestaan ovat upouusia hankintoja.

Julisteseinästä kirjoittelin enemmän jokunen päivä sitten, postauksen voi lukea täällä.

Puinen kasviruukku on kirppislöytö noin vuoden takaa. Yksi kaikkien aikojen lempiostoksiani, josta en varmaankaan ikinä luovu.

Pöydän asetelmavirityksellä on tunnearvoa:

matalan puisen vadin meille antoi mun mummo (en tähän saakka ole keksinyt vadille mitään sopivaa paikkaa, joten se on vaan lojunut kaapissa), kahvikuppi on kirppislöytö Helsingistä, siinä majailevat minikaktukset sain poikkikselta ja suurempi kaktus ruukkuineen on lahja ystävältä. Kiva, että nämä muutamat esineet saivat uuden sohvapöydän myötä vähän näkyvämmän sijoituspaikan meidän kodissa.

Mielestäni puinen vati ja koruton asetelma tuovat pöydälle sopivaa maanläheisyyttä. Ilman asetelmaa marmorinen pöytä näytti hieman liian koreilevalta muuten melko hippi/bohohenkisessä nurkkauksessa.

Timanttiamppelit ovat mulle se kaikista rakkain yksityiskohta nurkan sisustuksessa. En vieläkään voi uskoa tuuriani, että löysin moiset aarteet.

Kitarasta sisustuselementtinä tykkään myös. Olkkarissa majaili jonkin aikaa peräti kaksi poikkiksen kitaraa. Onneksi F halusi siirtää niistä uudemman (ja rumemman) turvallisempaan säilytyspaikkaan.

Testattu on ja olohuoneen sohvalla teemukilliset ja aamiaisleivät maistuu paremmalta, kirjojen juonet tuntuu koukuttavammilta ja viltit lämpöisemmiltä kuin muualla. On varmaan ihan syntistä kirjoittaa näin, mutta odotan jo salaa syksyä ja kodikkaita kynttiläiltoja sohvalla. Ehkä punaviinilasillisen kera.

Nyt toivottavasti maltan ja ehdin keskittyä paremmin muun kämpän retuperälle jääneeseen sisustusprokkikseen, kun itselleni tärkein kodin osio on valmis.