Hyviä ja huonoja uutisia kasvirintamalta

Viherpeukaloni on aina ollut heiveröinen. Mun kasveilla on yleensä aika lyhyt ja traaginen elinkaari. Tuntuvat mokomat tarvitsevan ainakin valoa ja vettä, jota en oo kai ollut kovin hyvä niille riittävissä määrin tarjoamaan.

Sitten eräänä päivänä asetuttiin taloksi uuteen, valoisaan aikuisten asuntoomme. Samalla persoonani muuttui täysin ja laiskan huithapelin sijaan musta tuli tunnollinen huolehtijatyyppi. Sellainen joka kastelee kasvejaan säännöllisesti ja istuttaa ne omin hellin käsin kauniisiin ruukkuihin. Viikot ja kuukaudet vierivät ja lukuisat viherkaverini vaan eli ja eli, osa kasvoikin huomattavasti. Vain muutama hassu yksilö menehtyi tuntemattomista, tietenkin minusta riippumattomista, syistä.

Suurimpia ilon ja ylpeyden aiheitani oli muuan Ikeasta ostettu muratti, joka suorastaan säkenöi hoivassani ja kasvoi humisten. Ulkonäöltään se ylsi kolmen suosikkini joukkoon. Se oli upea.

 

IMG_4796.JPG

 

Kunnes. Mitä tapahtui?

 

IMG_5944.JPG

 

Jokin meni hirvittävällä tavalla vikaan. Hälytyskellot eivät ekojen vaivihkaa karisevien lehtien kohdalla vielä soineet, mutta siinä seitsemännenkymmenen kohdalla kyllä. Paskiainen meni ja kuoli.

Tai ainakin melkein kuoli, näkyyhän siinä vielä muutama vihertävä lehti olleen. Tässä kohtaa mä kuitenkin luovutin ja pistin tyypin pihalle, kun oli vielä ripaus ylpeyttä ja itsetuntoa jäljellä. Että kehtasikin menehtyä, luulin että meillä meni niin hyvin.

 

IMG_5941.JPG

FullSizeRender.jpg

 

Hankin lauantain shoppailureissulla laastarikasvin, toivotaan sille parempaa menestystä. Tällainen on jo pidemmän aikaa ollutkin ostoslistalla. Kasveja on aina ihana ostaa! Toista murattiakin tekee mieli, sellaista joka ois vähän sitoutuneempi meidän yhteiseen prosessiin.

 

IMG_5943.JPG

 

Some good and some bad news about my plants.

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Kommentit (8)
  1. Ootko ylikastellut? Mä olen hukuttanut elämäni aikana aivan liian monta kasvia, kun aina vähän samantyyppisellä innolla suhtaudun niitten hoitamiseen. 😀 

    1. No on se nyt s**tana kun ei mikään kelpaa :’D Joko kuollaan kuivuuteen tai liikaan kasteluun…

      Yhtenä syynä saattaa myös olla siirtyminen varjoisampaan paikkaan. Tai lievä laiminlyönti mun loman aikana. Tai. Tai. Parempi onni ens kerralla!

      1. No mites tää: tapoin luultavasti innolla hankkimani lihansyöjäkasvin ruokittuani sitä liikaa. 😀 (Sille oli niin kiva pyydystää ja syöttää kärpäsiä…) 

        Mä ostan nykyään vaan tekokukkia. Tai kukkatauluja. Tai kiviasetelmia. 

        1. En KESTÄ :DDDD 

          (Ehkä hyvä ettei meistä kummallakaan oo lapsia….)

          1. :’D 

            Mä jaksan ihmetellä että koira on edelleen kuuden vuoden jälkeen suht hengissä.

  2. Mulla kasvit myös kuolee ylihoitamisen vuoksi… Niin ärsyttävää! Oon tappanut varmaan sata orkideaa kastelemalla niitä tunnollisesti, kun taas äitini, joka kastelee kyseisiä kukkia aina muistaessaan, saa ne kukkimaan. 

    Taidan ostaa vaan kaktuksia seuraavaan asuntoon. Onnistun varmaan tuhoamaan nekin 😀

    1. Ihmeellistä nirsoilua, kasvit…. Mä tapoin tänä kesänä yhden kaktuksenkin! Kuoli vielä silleen tosi dramaattisesti, että sen eri osiot oli vaan eräänä päivänä kaatuneet eri suuntiin ja siinä se retkotti X:nä 😀 

      1. Hahhah apua toi mielikuva kuolleesta kaktuksesta! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *