Kiusallisimmat sosiaaliset tilanteet osa 1/2
Joskus mä mietin, et ois helpompi olla vaan himassa kaiket päivät. Ettei aina tarttis olla tunkemassa itteään kaikkiin ylinoloihin sosiaalisiin tilanteisiin. Mä aloin listaamaan noloja (ja hämmentävän usein toistuvia) tilanteita ja litaniasta tuli niin pitkä, että päätin jakaa sen kahteen osaan.
Toisin sanoen; ekat viisi yhteensä kymmenestä kiusallisesta sosiaalisesta tilanteesta, ollos hyvät.
Hän joka nauraa vitsille, jota ei kuullut/tajunnut
Tiedätte tunteen, small talk -hommeleissa ei aina jaksa olla ihan kympillä messissä ja sitä nauraa teennäisesti porukan mukana samalla kun kelailee, että miten ja milloin tästä tilanteesta mahtaa päästä pois. Ja joskus tapahtuu pahin: joku vitseistä ottaakin tuulta alleen ja sitä aletaan kommentoida, kommentoida saakeli. Porukka hakee katsekontaktia ja odottaa että sanoisit jotain ja sä et saa enää jujusta kii, se on ihan liian myöhäistä. Joku saattoi tai saattoi olla sanomatta jotain päiväkotiin tai palavereihin liittyvää, tai ehkä se oli hammaslääkäristä.
Nauroit mukana, muttei mitään hajua mille ja nyt jäät siitä kii, ruoja. Ei enää naurata edes teennäisesti.
Tuleeko sieltä halaus vai kättely?
En tiedä kumpi on hirveämpää: ojentaa ihan metsäläisenä jäykkää kättänsä halaukseen levittäytyneen henkilön vatsaa kohti vaiko halata tyyppiä joka ei odottanut sitä. Ennen oisin ehkä veikannut että on nolompaa tarjota kättä halaajalle (koska se on 99% tapauksissa story of my life), mutta tuossa kevättalvella mä halasin yhtä tyyppiä ketä ei ois todellakaan pitänyt, ja vieläkin kouraisee mahasta kun ajattelen sitä kauheaa tilannetta. Suljin naisraukan syleilyyni kuin lapsen, joka on vastahakoinen muttei kehtaa sanoa sitä, ja sen vaan seisoi siinä kuin suolapatsas. Ei helvetti, never again.
Yllätyshalaus eli ”ihan tyrannosauruksena tässä”
Ja sitten se kun joku ihan puskista ryhtyy halaamaan (jep, story of my life) ja elämä vilisee silmissä kun tajuat mitä on tapahtumassa ja koitat jotenkin ehtiä juttuun mukaan mutta on jo liian myöhäistä ja paras mihin pystyt on sellainen tyrannosaurusmainen kädet rinnalle hop ripustaudu olkapäihin -kuvio. Roikut siinä aikasi muina sauruksina ja kadut että ikinä lähdit himasta.
Tai synnyit.
Yläfemma tulee, oletko valmis?
Tää on vähän kun äskeinen kohta, mutta ehkä pahempi. Mulla ei oo aivojen ja käden välistä koordinaatiokykyä, ainakaan paineen alla. En oo esim. ikinä osunut pesäpalloon mailalla, koska kaikki tuijottaa.
Jos käy highfiven kanssa hyvä flaksi, osun lahnamaisilla sormillani vastapuolen kämmenen alueelle, joskus taas en sinne päinkään. Viimeks kävi huonosti firman kesäjuhlissa, kun mun miespuolinen pomo koki asiakseen tuulettaa jotain pihapelivoittoa, nosti kätensä ilmaan ja mä räpsäytin sitä kynsillä ranteeseen.
Kun lakkasit kuuntelemasta jo monta virkettä sitten
Joskus kuunnellessa ajatukset sattuvat karkaamaan ja alat miettiä että mitähän illalla syötäisiin, muistat pakastimessa olevan jauhelihan ja sitten sen että pitäisi taas alkaa syödä enemmän vegaanijuttuja ja Pinterestissähän oli se yks ihana resepti ja sitten havahdut siihen, että sua katsotaan odottavasti. Pitäis heittää joku kommentti, o-ou, ei kai taas. Puhuikohan ne hammaslääkäristä tai päiväkodista?
Sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: tunnusta ettet oo kuunnellut enää pitkään aikaan tai muutu suolapatsaaksi.
To be continued…
LUE MYÖS NÄMÄ:
Kiusallisimmat sosiaaliset tilanteet osa 2/2
10 asiaa, joista on OK henkilökohtaisesti syyttää poikaystävää hänen maassaan
—
I’m socially very awkward most of the time sometimes.
—
FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami