Kolme ihanaa asiaa
Kuten edellisessä postauksessa mainitsin – ja onhan se muutenkin aika itsestäänselvää – on positiivisten juttujen keksiminen ollut vähän työn alla viime aikoina. Ei nykytilanne varsinaisesti ihan vastaa niitä kuvitelmia, joita mulla tästä keväästä oli. Mutta sain teidän tsemppikommenteista jne paljon uutta puhtia ja voimaa, kiitos siis <3 Koronatilanne on meille kaikille raskas, mutta kyllä me tästä vielä selvitään. Yksi kommentti osui ja upposi erityisesti, nimittäin tämä:
Haluaisin rohkaista, että asioilla on tapana järjestyä. ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Mauno Koivisto
Vaikka oonkin huomannut olevani monessa mielessä valitettavasti patapessimisti, yritän nyt kanavoida sisäistä Maunoani ja uskoa, että asiat järjestyvät. Jos jotain positiivista pitää tilanteesta löytää, niin ainakin ollaan onnekkaita että koronakaranteenit pärähtivät päälle näin keväällä! Kelatkaa mikä disaster, jos oltaisiin tässä tilanteessa marraskuussa. Pimeää kellon ympäri, joulu peruttu, koko talvi vielä edessä. Huh. Joo kyllä mä mieluummin eristäydyn tälleen keväällä, kun ilmassa on enemmän iloa, valoa ja toivoa. (Moni voi tästä olla toki eri mieltä, koska oishan keväällä erityisen hauskaa tehdä muutakin kuin erakoitua.)
Just kun velloin menemään negatiivisissa ajatuksissa, joista en oikein löytänyt ulospääsyä, elämä heittikin eteen muutaman kivan jutun. Eka niistä on se, että löysin kasvihuoneemme! Tai no kyllähän mä sen olemassaolon oon koko ajan tiennyt, mutta talven harmaat, jäätävät, kosteat päivät eivät varsinaisesti oo kutsuneet mua sen uumeniin. Eilen kävin kuitenkin vähän haistelemassa tonttimme korkeimmalla paikalla nököttävän lasiulokkeen fengshuita, ja siellä olikin ihanaa!
Talollemme tuulee yhä suoraan Siperiasta, mutta kasvihuoneessa on täysi kesä. Mitään huonekaluja saatika kasveja ei sinne tähän hätään olla hankkimassa, mutta raahasin sinne muutaman varastosta löytyneen esineen ja rakensin itselleni zen-nurkkauksen. Jottei talon seinät ala kaatumaan liiaksi päälle, suunnittelen tekeväni kasvihuoneelle päivittäin retken. Nukun nykyään lähes joka päivä päikkärit, eli ehkä joku päivä testaan siellä siestaakin rantalomaa leikkien.
Yksi juttu, mihin talossa vuosi sitten näytössä ihastuin, oli just tällaiset söpöt yksityiskohdat. Kun luulet nähneesi kaiken, löytyykin vielä yksi kasvihuone, parveke tai soppi. Little did I know, mutta puitteet ovat aika otolliset kotikaranteenille ;)
Toinen ihana asia on se, että pystyn taas kävellä! Elämäni ei oikeesti oo poikennut koronaoloista paljoakaan tammikuun puolivälin jälkeen, kun jouduin saikulle/etätöihin jatkuvien harjoitussupistusten vuoksi. Liikkuminen on kuukausia saanut supistukset yltymään, joten en oo uskaltanut hirveästi mitään puuhailla – eikä kävely oo kovin kivaa kun on sellainen fiilis, että synnyttää kohta tuohon kadulle.
Nyt vauvelilla alkaa olla sen verran viikkoja kasassa, ettei mun tartte enää juurikaan stressata vaikka hän päättäisi putkahtaa maailmaan, eli oon hiljalleen lisännyt päivittäisten askelten määrää. Parin kuukauden raskauslockdownin jälkeen on suorastaan euforista viipottaa menemään uudessa naapurustossa, kevätauringon valossa, vailla välitöntä huolta. Ironista tässä on se, että supistusten määräkin on viimeisen noin viikon aikana huomattavasti vähentynyt, eli lyödään vaikka vetoa että tässä kuitenkin kaikesta paniikista huolimatta paisutaan menemään reilusti yliajalle…
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä ilon aiheena – ensi viikonloppuna siirrytään kesäaikaan! Odotan tätä joka kevät suurella innolla. Vaikkei tilanne ookaan yhtä kriittinen näin himassa möllöttäessä, onhan se nyt ihanaa saada iltaan yksi valoisa tunti lisää. Ja lisää ja lisää ja lisää ja sitten onkin jo kesä.
Onpas kivaa olla näin hyvällä päällä pitkästä aikaa :D Kyllä tää vielä tästä.
Oottekos te löytäneet riemun aiheita näiden outojen päivien aikana?
—