Lomaltapaluublues ja sen parantanut viikonloppu

Kuten joku teistä saattaa edellisiltä kesiltä muistaa, valtaa mut joka vuosi kaamea lomaltapaluublues. Kuvittelin, että koska töissä pyyhki tällä kertaa lomalle lähtiessä harvinaisen hyvin, oisin saattanut jopa välttyä pahimmalta kurimukselta, mutta vielä mitä! Tää viikko maanantaista perjantai-iltapäivään oli yhtä tahmassa kierimistä, kaiken kyseenalaistamista, tuskaa ja kärvistelyä. Mikä onkaan ihmiselämän tarkoitus, ei varmaan yhtään mikään, mietiskelin körötellessäni taas junalla kohti ankeaakin ankeampaa teollisuusaluetta. Hyi, hyi sentään.

Hautauduin muutamaksi illaksi himaan haavojani nuolemaan ja yritin asennoitua siihen, että tätä tää taas on. Suunnittelin seuraavan kahden vuoden lomakalenterin (seitsemän viikkoa vuodessa, ripoteltuna sopiviin pätkiin niiden varrelle) sisältöineen (lähinnä talohengailua ja Stadissa kyläilyä). Laskeskelin eläkeikää (noin satayhdeksänkymmentäkaksi). Buukkasin elokuulle muutaman päivän työmatkan, jotta pääsen vaihtamaan vielä hetkeksi maisemaa. Tiesin, että tällaista tämä joka vuosi on ja annoin itselleni aikaa olla perinteiseen tyyliin lamaantunut marttyyri.

No sitten tuli se perjantai-iltapäivä ja sen jälkeen elämä on ollut ihan parasta! Oon hengaillut kavereiden ja F:n kanssa, juonut spritzeja ja viiniä, viettänyt aikaa Köpiksen makeimmissa baareissa, syönyt kaikkea hyvää, tehnyt talosuunnitelmia ja tilannut pari sisustusjuttua netistä, pyörinyt kirppiksellä ja melkein ostanut eräästä kalliista putiikista sinisen silkkihameen vaikka oon loman (ja tän viikonlopun) jäljiltä täysin pee aa. Köpis on ollut huumaavan kaunis ja upea, eilen halusin lähteä spontaanisti jopa tanssimaan mutta koska ollaan vanhoja repsukoita niin ei me menty ja olin nukkumassa yhdeltätoista. Tänään söin aamiaisen parvekkeella kirjan kanssa, jättineuleeseen kääriytyneenä, ukkosta ja kevyttä kesäsadetta kuunnellen.

Tää setti oli tärkeä muistutus kahdesta asiasta: että viikonloppukin voi tuntua pitkältä, ihanalta lomalta, kunhan sen täyttää kaikella kivalla ja että kesä ei todellakaan oo vielä ohi, vaikka loma onkin. Nyt on korkea aika ottaa ilo irti näistä viimeisistä citykuukausista ennen kuin häippästään pysyvästi landelle. Oon niin täynnä hyviä fiiliksiä ja energiaa, ettei edes kauheesti haittaa mennä huomenna töihin. Oon tainnut selättää tän vuoden bluesin. Jes!

Facebook | Bloglovin | Instagram

Kommentit (7)
  1. Tuli niin tarpeeseen tämä juttu! Tunnistan itseni tuosta lomanloppumisbluesista täysin! Ja huomenna ne työt taas alkaa. Mutta ehkä ne tosiaan siitä, kesähän on vielä jäljellä vaikka kuinka!

    1. Kyllä se siitä! Ainakin viikon totuttelun jälkeen 😃❤️

  2. Nauti täysillä kaupunkielämästä ja jäljellä olevasta kesästä! <3 Mä täällä jo kovasti odottelen teidän muuttoa ja uusia talojuttuja (ja F:lle terkkuja, että myös koirajutut olis oikein tervetulleita 😉 )

    1. Kiitti, ja ihanaa loppukesää myös sinne <3 Ja et kuule usko, koirajutuissa on tapahtunut läpimurto! Luulen, että aletaan tässä vuoden sisään kattelemaan hauvavauvaa tositarkoituksella 🙂

      1. JESJESJES!!! Niitäkin juttuja odotellessa siis! Superia!

    2. O ou ai vielä pentujuttuja ehkä tulossa! Voi olla että joudun sillon lopettamaan sun blogin lukemisen koska muutun liian kateelliseksi että alan vielä anonyyminä lukijana häiriköimään täällä!! 😀

      1. Hahah, ou nouuu! Niinkö ne nettitrollit siis syntyy – yksi pörröinen koiranpentu taittaa kamelin selän 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *