Onks tää taulu ihan hirvee?
Meidän parisuhteeseen on saapunut suuri erimielisyys: poikkis vihaa mun hienoa kukkataulua.
Ostin sen joitakin vuosia sitten Stadista jostain ihan ihme paikasta, tyyliin Anttilan löytönurkasta kympillä, ja rakastan sitä. Tykkään sen kirkkaista, rohkeista, mutta silti rauhoittavista väreistä. Juuri oikean sävyisestä oranssista. Kultaan vivahtavasta fiiliksestä. Terälehtien puhtaasta valkoisuudesta. Kivan suurikin se olisi meidän korkeaan asuntoon.
Ja sitten toi pirun poikaystävä. Se sanoi, että taulu sopisi Frendien Phoeben kämppään. Eikä sanonut sitä mitenkään silleen hellyyttävästi.
Ollaan nyt kaksi kuukautta palloteltu asian kanssa. Taulu oli jo lähdössä vintille, mutta pelastin sen ullakkokasasta täpärästi. Laitoin sen makkariin, jonne se olisi mielestäni sopinut ihanasti. Poikkis voi pahoin. Siirsin sen autioon pikkuhuoneeseen. Siellä F ei muistanut koko taulun olemassa oloa ja antoi olla. Vähän aikaa sitten ehdotin sen sijoittamista eteiseen. Ei saanut.
Poikkis on todella harvoin mistään sisustusjutusta noin vankasti jotain mieltä. Periaatteessa haluan antaa sille periksi, koska se nyt on vaan yksi hassu taulu ja oon muuten saanut niin vapaasti sooloilla.
Mutta sitten taas katon sitä. Taulua siis.
Onks se vaan minä? Onks tää taulu ihan hirvee? Oonks mä ainut, kenen mielestä ihana? Annanko periksi vai jatkanko vääntämistä?
Ja ihan vaan vertailun vuoksi, tän taulun rakkaani haluaa nostaa seinälle, olkkariin:
—
We’re having painting drama in our relationship.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: