Tää viikonloppu on mennyt sisustuksen, sisustuksen, sisustuksen ja vähän siivouksenkin parissa. Päivän verran Lilyssä vellonut bugi kuvien näkymisen, tai siis näkymättömyyden, kanssa tarjosi mulle oivan ja oikeastaan erittäin tarpeellisen tekosyyn jatkaa tämän viikon suunnittelematonta blogipaastoa vielä hetken. Nyt vaikuttaa kuvat taas toimivan normaaliin tapaan ja sunnuntain kunniaksi olisi luvassa pitkästä aikaa pläjäys sisustuskuvia meidän erkkeristä, lempi kämpänosastani.

Kertailen tässä samalla kuluneiden 1,5 blogivuoden sekalaisia oppeja ja ajatuksia.

Jos saisin kaksi asiaa tehdä toisin heti sieltä blogin alkupäivistä saakka, olisi ne nämä:

Antaisin tälle kyhäelmälle fiksumman nimen, sellaisen joka ei oo kaupunginosaan sidottu. Siis mitä ihmettä mä silloin mietin, halooo? Ihan nørrebropäissäni just sataneliöisen kämpän ostaneena en varmaan mitään muuta. Tää uusi asunto tuntui niin jättimäiseltä unelmien täyttymykseltä (kuten se toki onkin), etten osannut kuvitellakaan sellaista päivää, kun havittelen jotakin muuta saatika asun jossain muualla. Ehken edes ajatellut bloggaamista vuosikausia jatkuvana harrastuksena. Oon vielä ihan pihkassa meidän kämppään ja bloggaukseen, mutta Itä-Helsingin metsien kasvattina ajatukset yhä useammin karkailee jonnekin vähän syrjempään. Hiljaisuuden ja luonnon äärelle. Ikiomaan taloon, jos ihan totta puhutaan.

Talo Köpiksen reunamilla ei kuulu lähivuosien suunnitelmiin, mutta kun sen aika toivottavasti lopulta koittaa – niin mitä mä teen tälle nimelle? Onneksi tässä on hyvin aikaa mietiskellä sitä, ja omaa tyhmyyttään. (Toisaalta Nørrebro Summers… ei tätä nimeä kovin paljoa voi katua.)

Toinen juttu jonka tekisin toisin on se, etten lokeroisi itseäni liian tiukalle blogin alkutaipaleella. Sisustusblogi, kaikkea kanssa. Eihän siitä tullut yhtään mitään. Luojan kiitos en sentään nimennyt blogia Home Decoration Summers in Nørrebroksi. Vuosi sitten kun yritin vielä kiltisti pysyä omaksumassani sisustuslaatikossa, oli usein tosi hankala keksiä postausaiheita, kun ei ollut tarpeeksi hyviä sisustuskuvia, uutta krääsää tai ylipäätään mitään itseäni kiinnostavaa sanottavaa. Oisin säästynyt monelta turhalta hampaiden kiristelyltä, jos oisin alusta asti ottanut rennommin. Elämää ja ihmettelyä Köpiksessä, viiniä ja frendejä, joskus sisustushommeleita. Ehkä jotain enemmän, joskus vähemmän. Boom.

Siinä missä oisin voinut tehdä jotain toisin, niin on myös paljon sellaista mikä on mennyt putkeen. Siis muutakin, kuin valokuvaustaitojeni kehittyminen nykyiseen OK tilaan tasolta ”hei kuka antoi simpanssille kameran”.

Ehkä ensimmäisenä se, etten toivottavasti oo ainakaan liikoja sortunut todellisuuden silotteluun tai överihienosteluun. Myönnän, että mun tosielämä näyttää aika erilaiselta kuin nää kirkkaudella kyllästetyt erkkerikuvat, mutta toisaalta nääkin kuvat otin huomaamatta että mun oliivipuu oli käynyt kuolinkamppailunsa tuossa samassa paikassa jättäen jälkeensä lehden jos toisenkin. Ei oltu imuroitu kuvaushetkellä ehkä kuukauteen, hups. Mutta ei se haittaa, kaiken ei tartte olla kiiltokuvaa.

Ja ai että, oon tavannut niin ihania tyyppejä blogin kautta virtuaalimaailmassa (no te!) ja ihan oikeassakin elämässä. Oon käynyt monta kiinnostavaa keskustelua, saanut lukuisia vinkkejä, uusia ajatuksia, tukea, nauranut teidän vitseille, inspiroitunut. Vaikka lillun uudessa kotimaassa kaukana kaikesta, tuntuu hassulla tavalla että oon kuitenkin läsnä Suomen päivittäisissä meiningeissä ja mukana vanhojen hoodien tapahtumissa.

In a nutshell, en osaa edes kuvitella elämää ilman blogia. Musta tuntuu, että Nørrebro Summersin tarina on vasta kunnolla alkamassa.

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta <3

Puss!