Yksi hetki, niin monta tarinaa

Mä voisin kirjoittaa joku neljä blogipostausta just tästä hetkestä ja kaikista näistä tunteista ja ajatuksista, sanoin Susalle kun seistiin meidän vanhan kantiksen edessä parin viinilasin jälkeen. Oli pimeää ja aika kylmä, satoi jäätäviä pisaroita, molemmilla oli himaan alle kymmenen minuutin matka kävellen. Se on blogin kirjoittamisen parasta antia, tai kai kirjoittamisen ylipäätään, että oppii pysähtymään tuollaisiin hetkiin eri tavalla kuin ennen. Vuosi sitten ne ois vaan ollut arkiset heipat sateessa, nyt monta mielessä välähtelevää tarinaa.

Voisin kertoa yhden stoorin siitä, miten sykähdyttävältä tuntui seistä siinä, ihmisen kanssa joka on tullut elämääni ihan vasta äskettäin, Köpikseen muuton jälkeen – ja tää onkin yhtäkkiä jo kolmas syksy viiniä yhdessä lipittäen. Siitä miten nopeasti aika kuluu ja vuodet vaihtuvat seuraaviin. Pelottavaa.

 

A1AAE059-CA4E-4C30-9F39-0F11AFD99FFB.JPG

 

Toisen tarinan kertoisin siitä, miten makeeta on että mulla on täällä ystävä kenen kanssa meillä on jo entinen kantis. Tyyppi kenet oon tuntenut sen verran kauan, että ehdittiin yhdessä rutinoitua tuohon meidän kulmakuppilaan, sitten pikkuhiljaa vähän kyllästyä ja siirtyä muihin mestoihin. Seistä pitkästä aikaa samaisen baarin ikkunaruutujen ulkopuolella tutussa keltaisessa valossa ties miten monetta kertaa ja päivitellä sitä, miten voi olla taas syksy.

Kolmas tarina kuvailisi seikkaperäisesti, miten paljon asiat on muuttuneet viime syksystä. Ajasta, joka näytti ihan samalta kuin tää – mulla oli sama takkikin päällä – ja niin kovasti kaikkea on kuitenkin tapahtunut.

 

BF7BC5EB-9855-4E59-A750-7295750278DA.JPG

 

Neljäs stoori, niin, se varmaan käsittelisi sitä pöllämystyneen nostalgista olotilaa, mikä mut nykyään syksyisin tuntuu valtaavan. Kun lähdin talsimaan himaan päin, mun päähän pelmahti joku sata flashbackia vuoden takaa; muistin tasan tarkkaan mitä biisejä kuuntelin (AlunaGeorge<3), mitä juttuja kelailin, miltä silloin tuoksui ja mistä olin huolissani. Mitä stressasin ja mitä kaikkea sitten odotti kulman takana. Kun polttelin kynttilöitä, ystävän visiitin joka meni ihan eri tavalla kuin suunniteltiin, ekan syksyn nørrebrolaisena.

Ihan tuossa tuokiossa olinkin jo kotona ja kirosin tätä maata, jossa lämmitys käynnistetään taloyhtiöissä yhteistuumin joskus syssymmällä. Muistin senkin, ettei me viime talvena ikinä saatu aikaiseksi korjauttaa olkkarin patteria, eli suunnilleen tästä ajakohdasta eteenpäin keväälle asti oli aina vähän vilu.

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Syksyn ekoja ajatuksia

Ei oo oikeen ollut ketään kelle puhua

Nørrebro Summers muuttaa 9.10. osoitteeseen rantapallo.fi/norrebrosummers. Seuraa ja pysy mukana:

* FacebookBloglovin’ – Blogit.fi – IG @marjapilami *

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *