Kohti Pienzaa!

Ihan ensi alkuun ja alta pois vähän tylsempi asia: täällä Lilyssä testaillaan uutta, keskelle postausta pamahtavaa mainosmuotoa. Murskavastaanoton saaneen kokeilun piti rajoittua viime viikkoon (tai ainakin oletin meidän bloggaajien kuulevan sen mahdollisesta jatkosta viimeistään maanantaina), mutta yhä näyttävät mainokset pyörivän iloisesti tekstin ja kuvien joukossa. Koittakaa siis kestää vielä hetki ja malttakaa scrollailla postausten loppuun saakka; kokeilu toivottavasti päättyy piakkoin tai vaihtoehtoisesti meikäläinen häippäsee toiselle alustalle lähitulevaisuudessa.

Mutta siis lomajuttuihin.

Odottelen tässä taas F:n heräilemistä (voi olla että häntä pian tökkimällä avustetaan, ellei tää määrätietoinen koneen näpytys tepsi) ja aamiaisen jälkeen suunnataan seuraavaan kohteeseen. Päädyttiin jäämään tänne nykyiseen majapaikkaan kahdeksi yöksi, niin viihtyisä tää on – vinkkipostaus tulossa myöhemmin. Ja jotenkin loman laiskanpulskeaan teemaan ei istunut lähteä eilen matkalaukkuinemme minnekään sinkoilemaan. F ei vielä tiedä tätä, mutta seuraavana määränpäänämme on Pienzan kaupunki noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä, jonne mä oon järkännyt meille pari pientä ylläriä. Lupasin tänään mahdollisesti autossa kertoa, minne me ollaan ajelemassa ja mitä kaikkea siellä odottaa. Vuoden Tyttöystävä 2017 -ehdokkuutta odotellessa.

Päivät on tuntuneet ihanan pitkiltä ja samalla huristelleet ohi kovaa vauhtia, nyt on se hetki kun pitää tosiaan alkaa kauhomaan lomatunnelmaa varastoon pitkää syksyä ja talvea varten. Pusuja sinne! <3

 

IMG_2714.JPG

IMG_2711.JPG

IMG_2709.JPG

IMG_2710.JPG

 

Time to say bye to our current holiday home and drive off to Pienza.

FOLLOW: FacebookBloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami

Muoti Oma elämä Matkat Trendit

Viiden kilsan päässä

IMG_2656.JPG

IMG_2650.JPG

IMG_2651.JPG

IMG_2652.JPG

IMG_2653.JPG

 

Viisi kilometriä. Niin pitkälle me edellisestä majapaikasta päästiin, kun löytyi seuraava aivan kuin meitä varten tehty. Miksi sitä yhtään kauemmas lähtisi vaeltelemaan, kun just täällä on niin hyvä. Moneksiko yöksi, kysyi respan täti kun me siltä huonetta tiedusteltiin. Ei me olla varmoja, yhdeksi kai. Se ymmärsi matkamme luonteen ja pyysi ilmoittelemaan huomenissa, jos ei viitsitäkään poistua.

F:n tuossa nukkuessa päikkäreitä mun vierellä, molempien mahat täynnä pastaa ja mozzerellaa, mietin miksi ihmeessä en oo ravannut Italiassa suunnilleen jokaisena kesänä. Vieläpä tälleen syyskuussa, kun taivas näyttää superkauniilta ja lähes kaikissa guesthouseissa on puolen tunnin varoituksella huone saatavilla.

Pilvet ympäröi meitä joka puolelta, mutta jotenkin just tää meidän toscanalainen keitaamme paistattelee auringossa. Päästiin vihdoin piehtaroimaan altaallakin parisen tuntia, ja silittelemään pörröisen kissan mahaa (lomaklassikko!). Kun matkakumppani tuosta heräilee päiväuniltaan, taidetaan lähteä pienelle vaellukselle kohti läheistä kaupunkia. Oispa elämä suunnilleen aina tätä.

Ihanaa viikkoa!

P.S. Oon nyt tosi huono vastailemaan kommentteihin, koska oon ihan lomapäissäni. Luen kuitenkin jokaisen sydämenmuotoisena ja vastaan kun sopiva hetki koittaa <3

 

IMG_2654.JPG

IMG_2655.JPG

IMG_2657.JPG

IMG_2658.JPG

 

Vacation bliss.

FOLLOW: FacebookBloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami

Suhteet Oma elämä Matkat