Tuntuu jotenkin hienolta lähteä lomalle kaupungista, elämästä, johon tietää olevan onni myös palata. Just eilen taas intoilin F:lle Köpis-rakkauttani ja sitä, miten täältä löytää aina jotain uutta ja kiinnostavaa. Kuten vaikkapa tällaisia täydellisen söpöjä sisäpihoja, jonne voi ohi kulkiessaan hortoilla snäppäämään.

Nyt saa kuitenkin Starbucksit, loputtomat polkupyörämeret, kirpeät kesätuulet ja kaikki muut kotikaupungin hommelit hetkeksi jäädä. Kuten jo kerroinkin, suunnataan viikoksi Kroatiaan ottamaan ilo irti lomastamme. Sitäkin sanoin F:lle eilen, että oon niin valmis siihen tunteeseen, kun lämpö viimein imeytyy syvälle luihin asti. Ei tällaista meininkiä, että välillä tulee hiki, sitten taas kylmä, sitten taas hiki ja seuraavana päivänä on kurkku karheana.

Varattiin huoneisto melko syrjäisestä majatalosta läheltä Dubrovnikia, aivan rannasta, sellaisesta jossa on vain muutama huone, meillä oma keittiö ja parveke merelle päin. Tässä elämäntilanteessa ja tän vuoden myllerrysten keskellä mä ainakin kaipaan tosi yksinkertaisten asioiden äärelle, paikkaan jossa on helppo olla ja tarpeeksi hiljaista. Eräs upeimmista lomaviikoista koskaan vietettiin niinikään Kroatiassa muutama vuosi sitten, samantyylisessä majapaikassa, askeettisessa ja ah niin kauniissa ympäristössä. Kulutettiin päivämme viereisen hummeriravintolan terassin kahdessa aurinkotuolissa kahvia juoden ja meressä lilluen. Tehtiin lyhyitä autoretkiä, snorklailtiin ja kaikki oli huumaavan simppeliä.

On aikoja, jolloin luksusresortit himottaa ja kaipaan yltäkylläisten aamiaisbuffien ja infinity poolien ääreen. Nyt riittää se, että tomaatit on yhtä mehukkaita kuin viimeksi, että voidaan aamuisin keittää pikakahvia omassa kämpässämme ja että parvekkeella on tilaa kuivattaa pyyhkeet snorklailuiden jäljiltä. Olisi ihana syödä paljon grillattua kalaa ja oliiveita, iltaisin maistella kylmiä paikallisia valkkareita. Jotain sellaista lähden siis tältä viikolta hakemaan, en oikeastaan muuta. Ja mitä ihmeen muuta mä edes tarttisin.

Senkin jo mainitsin, että seuraavaksi viikoksi saa blogi jäädä unholaan. Nyt on tärkeintä rauhoittua, päästä zen-tilaan, unohtaa tavalliset velvoitteet ja muut hässäkät. En sentään irrottaudu blogimaailmasta kokonaan, eli muutama postaus on reissuviikolle jo ajastettuna ja kommentteihin vastailen toki tavalliseen tapaan. Mikäli tahdot seurailla lomailuani reaaliajassa, niin Snapchat ja Instagram varmasti laulavat tiuhaan tahtiin, nimellä marjapilami löydät meikäläisen.

Leppoisia päiviä sinne! Palailen viikon kuluttua matkan käänteisiin täällä blogissa. Voi, miten paljon ihania uusia kesämuistoja meillä silloin toivottavasti on <3

—

Off to Croatia!

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

Facebook

Bloglovin’

Snapchat & Instagram @marjapilami