Oon keskittynyt niin täysillä uudesta duunista iloitsemiseen, edellisen duunin paketoimiseen ja lomakoomailuun, että oon ihan kokonaan unohtanut olla paniikissa. Huomenna hengailu on ohi ja meikäläinen suuntaa kello yhdeksäksi tuntemattomaan lähiöön, kaupungin ulkopuolelle, jonnekin minne mennään lähijunalla. Ei enää lomaa, ei lekottelua, ei hitaita aamuja, ei edes metromatkoja.

Tästä alkaa jotain ihan uutta.

Johtuneeko vuoden 2016 ahdistuksista, palavasta kaipuusta löytää viimein oma paikkansa vai paineista olla lupaustensa arvoinen, mutta mua on alkanut tässä viime päivien aikana ihan hirmuisesti jännittämään. Haastatteluista on kulunut jo niiiiin kauan aikaa – muistaakohan ne enää, että kerroin olevani uudella työpaikalla aluksi varautunut? Tai että mulle on tärkeää tutustua firmaan ja tehtäviini, ennen kuin koen asiakseni pitää itsestäni ja mielipiteistäni meteliä?

Perhosia. Haluan niin kovasti onnistua ja huomata löytäneeni itselleni mukavan paikan vuosiksi eteenpäin.

Paketoin tän superpitkältä ja samaan aikaan liian lyhyeltä tuntuneen välivaiheen sushilla ja valkkarilla. Tästä tulee hieno juttu, oot oppinut Tanska-aikana niin paljon kaikkea tärkeää ja oot just siinä missä sun pitääkin olla. Nyt et kyllä ala yhtään stressaamaan. Pysyt positiivisena viilipyttynä, kehityt lisää ja näytät taas kaikille.

—

Tomorrow is my first day at the new job. Exciting.

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’