Nørrebro Summers

28.3.2017 marjapilami

Ja yhtäkkiä olikin jo kevät

Mulla on niin paljon analysoitavaa ja pähkäiltävää kaikesta, monta juttua odottaa päässä kirjoittamistaan, mutta niin vähän ylimääräistä aikaa. Oon ollut viime viikon maanantaista asti töissä ilman yhtäkään vapaapäivää. Tilanne päällä, niin sanotusti. Sunnuntaina toimistolle raahautuessa se ärsytti jonkin verran, mutta tänään en ois malttanut millään lähteä vielä kahdeksan tunnin jälkeen himaan (lähdin silti). Aikataulu on siis normalisoitunut, tulikasteesta selvitty, tavallinen arki voi pian taas alkaa.

Tänään töistä tullessa sen ekaa kertaa sanoin ääneen, varovaisesti, en halunnut jinxata mitään: voi olla, että tää oikeesti on just se juttu, mitä oon ettinyt. Niin moni palanen natsaa. Mutta palataan me siihen kaikkeen vähän myöhemmin.

Koska oikeastaan halusin vaan tulla kertomaan, että täällä vielä ollaan. Ja että kappas – jossain välissä, ihan huomaamatta, on tullut kevät. (Siis sellainen oikea kevät, ei se, jonka julistin alkaneeksi joskus helmikuussa.)

Oon niin valmis kevät- ja kesäkauteen, valoisiin iltoihin, laahustamaan pitkin tuttuja ja tuntemattomia katuja. Siihen, että viimein saa tilata viinibaarissa roseeta ilman, että joutuu olemaan vähän nolona juomavalinnastaan. Ja kesäreissuun numero yksi Kroatiassa ja numero kaksi Italiassa. Työmatkaani Stadissa. Flow-viikonloppuun. Pyöräretkiin, jätskipalloihin ja kenkiin ilman sukkia.

Ennen kaikkea oon innoissani siitä, että oon Köpiksessä. Ja siitä, etten oo just ostanut asuntoa, kuten vuosi sitten tähän aikaan, ja ehdin nauttimaan kaikesta täysillä (tai siis… toivottavasti ehdin, tästä eteenpäin). Luvassa on mahtava ajanjakso.

Aurinkoisia terkkuja, pusss!

—

Spring is here and so am I.

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Avainsanat: elämä

Suhteet Sisustus Oma elämä Työ

19.3.2017 marjapilami

Cocktaileja, kiireitä ja cooleja ihmisiä

Hupsista keikkaa, niin sitä vaan viikko vierähti, enkä ehtinyt edes vilkaista blogia. Ois pitänyt arvata, että uuden työn aloitus vie oletettua enemmän aivokapasiteettia, aikaa ja energiaa. Täällä kuitenkin ollaan. Kuluneeseen viikkoon on mahtunut hirmuisesti kaikkea sekalaista.

Kuten vaikkapa:

– Kaksi päivää kestänyt epämääräinen korvatulehdus. Joka tietty ajoitti itsensä ekalle ja tokalle päivälle uudessa duunissa. Olin humiseva, puolikuuro ja kuumeisen tuntuinen, tosi kiva startti ja silleen.

– Se kun ekana työpäivänä, puolikuurona, esittelin itseni uusille duunikavereille. Mun pomo kehotti kertomaan mun blogista ja mähän kerroin. Kun multa kysyttiin, että mistä aiheesta mä kirjoitan, menin vähän lukkoon (syytän humisevaa oloa). No siis, se alkoi sisustusblogina, mutta nykyään… it’s mostly about my feelings. Jotenkin tuntui, että mun tiimin 15 miespuolista kollegaa ei ihan ymmärtäneet konseptia. Eikä varmaan se ainoa nainenkaan.

– Elämäni eka pyöräkolari, kunnon rysäys. Selvisin säikähdyksellä. Ja opin, että tuolla pitää tosiaan olla hemmetin varovainen.

– Spontaani sänkyostos, kun lähdettiin uusia patjoja etsimään. Tultiin lennosta tulokseen, että halutaankin nykyisen 160-senttisen sijaan 180-senttinen sänky. Ja samalla sellainen, jonka alaosa on säilytystilaa.

– Pari retkeä naapurustoihin, joissa en oo aiemmin pyörinyt. Köpis on kyllä niin ihana kaupunki.

– Ilta cocktailbaarissa övericoolien arkkitehtimimmien kanssa. Ja se, kun olin just ennen baariin lähtöä vaihtanut kokomustan asuni paidan harmaaseen, ja sain kuulla niiltä kehuja pirteästä tyylistäni ja siitä, miten erotun sympaattisella tavalla arkkitehtimassasta. Ja musta tuntui ihan sateenkaaren väriseen markettiasuun pukeutuneelta maalaisserkulta, joka on lähtenyt ekaa kertaa isoon kaupunkiin. Arkkitehdit näyttivät tietysti saamarin tyylikkäältä hautajaiskulkueelta, kuten aina. Note to self: always wear black when out with architects.

– Se kun menin cocktailbaarissa ihan humalaan kahdesta drinkistä. Ekana työviikkona kännit tulee halvaksi.

– Ja se, kun yritin samana iltana käydä muotiaiheisen keskustelun (övericoolin) eteläafrikkalaisen stylistin kanssa. Siis joo niinku sun instafiidiä on kiva seurata ku sä stailaat sellasia, niinku ei mitään sellasia niinku, öö, tai et sun muoti on enemmän sellasta niinku… no vähän ku ”vogue” eikä niinkään ”kardashian”, ni se on kiinnostavampaa mun mielestä. Ei saamari. (Kuvitelkaa kahdesta drinkistä humaltunut maalaisserkku sinne stylistien ja arkkitehtien keskelle puhumaan tällasia!?! Joskus Köpis on ihan liian vogue mulle.)

– Yksi uusi oivallus elämästä, kategoriassa rakkaus ja duuni.