Stadin vellomisloma ja vuoden 2017 tärkein tavoite

Paljon on mahtunut pariin viime viikkoon. Yhdeksän vuorokautta Helsingissä, muutama Köpiksessä. Kivaa ja kaameaa. Iloa ja itkua. Huolta ja ahdistusta, jouluaaton suunnitelmien äkillinen muutos ja visiitti perheemme kultaisimman luo sairaalaan.  2016 ja 2017. Kampaamokäynti, kosmetologi, kuoriutuva naamataulu. Tapaninpäivän vahinkohuppelit bestiksen kanssa ja bileet, joissa ei prosecco maistunut. Liian vähän vaatetta pitkällä lenkillä, Laajasalon upea luonto. Päikkärit. Kolkkoja hotellihuoneita ja vanhoja, tuttuja sohvia. Ruokaa. Oih, niin paljon ruokaa.

Yhdeksän vuorokautta ei riittänyt yhtään mihinkään ja koko ajan oli hirveä kiire. Toisaalta olin taas huojentunut, kun pääsin sieltä pois. Kun saavuin reissun päätteeksi Helsinki-Vantaalle, tuntu yhtäkkiä siltä, etten ois kestänyt Suomessa enää sekuntiakaan. Stadin reissut on aina yhtä outoa vellomista jossain todellisuuden, menneisyyden, oletusten ja odotusten välisessä tilassa.

Tutunoloista elämää, joka tuntuu niin vieraalta, että karmii.

 

IMG_7541.JPG

IMG_7592.JPG

 

Kaiken hämmennyksen ja pöllämystyneisyyden keskellä jokin kuitenkin aina kirkastuu. Nimittäin uusi elämä Köpiksessä ja se, miten mä itse oon muuttunut. Ne jutut mistä ja millä painotuksella mä vaahtoan vanhoille frendeille, niille jotka tuntee mut läpikotaisin tai ainakin hyvin. Nille, joille ei tartte antaa kattavaa taustakartoitusta, ainakaan kaikesta.

Näiden arvokkaiden, harvinaislaatuisten keskustelujen ansiosta uuden vuoden suunta on hieman selvempi. Prioriteetit ojossa, suurin piirtein.

Tuokoon vuosi 2017 elämääni ennen kaikkea rentoutta ja rauhaa, henkistä hyvinvointia. Epäilen kylläkin, että siihen tilaan päästäkseni pakka pitää ekaksi laittaa kunnolla sekaisin.

 

IMG_7594.JPG

IMG_7579.JPG

IMG_7593.JPG

 

Tästä rauhan etsinnän vuodesta tulee varmasti siis siinä sivussa tapahtumarikas ja ehkä vähän hankala.

Fyysisesti oon kuitenkin just oikeessa paikassa. Stadissa palloilee monta maailman rakkainta ihmistä, mutta mun sydän ja koti on täällä Nørrebron hujakoilla. Ei enää epäilystäkään siitä. Oli niin käsittämättömän onnellinen, ihanan pörröinen fiilis palata tänne meidän ikiomaan himaan.

Upeeta vuotta 2017 sinne ruudun toiselle puolellekin! <3

Bye 2016. Hello 2017.

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli

Ihanaa joulua

Just kun pääsin sanomasta, etten tänä vuonnakaan koristele kuusta ja joulu on muutenkin vähän outo nykyään, yllätti henkilökohtainen mysteeritonttuni Bernard oikein kunnolla.

Blogi laahaa tällä hetkellä sen verran jäljessä tosielämästä, että on jo vierähtänyt reilu viikko siitä, kun oveemme yhtäkkiä kolkutettiin. Tai siis mä en sattunut kuulemaan kyseistä kolkutusta, mutta F onneksi tarkkaavaisilla korvillaan sen huomasi ja kehotti kurkkaamaan, mitä rappukäytävässä tapahtuu.

 

IMG_7460.JPG

IMG_7466.JPG

IMG_7463.JPG

 

Ja mitä ihmettä! Pimeässä rappukäytävässä tönötti pieni, mutta sitäkin kauniimpi joulukuusi. Kaksi suklaista palloa koristeinaan. Voi sitä riemun määrää. Ihka oikea, ikioma joulukuusi!

Siinähän ei muu tietenkään auttanut, kun kavuta samantien vintille hakemaan säkillinen joulukamaa asuntoon ja laittaa jokainen niistä (ne hirveätkin) esille. Kuunneltiin joulumusaa ja koristeltiin pientä kuustamme. Mikä ihana jouluhetki.

 

IMG_7462.JPG

IMG_7459.JPG

IMG_7464.JPG

 

Huomenna on aika lähteä joulun viettoon Helsinkiin ja jättää F tänne kotiamme vahtimaan. Kuten jo aiemmissa postauksissa mainittu, tekee breikki arjesta tässä kohtaa tosi hyvää. Ihana päästä hiljentymään ja unohtaa velvoitteet puoleksitoista viikoksi.

 

IMG_7465.JPG

IMG_7468.JPG

IMG_7461.JPG

 

Toivottelenkin sinne ruudun toiselle puolelle oikein rauhallista ja lämpöistä joulua <3 Nauttikaa tunnelmallisista päivistä, jouluherkuista ja ihanista ylläreistä. Palataan asiaan ensi viikolla.

Pusss!

 

IMG_7469.JPG

 

Christmas has come to our home.

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Hyvinvointi Sisustus Mieli Höpsöä