Kotiinsa linnoittautunut touhumummeli
No niin, nyt on siis eka lauantai vähintään kuukauteen, kun mä elelen tavallista elämää. Oli pari reissua ja kyläilevä bestis. Sitä ennen flunssailua ja joku sairaalareissu. Arvaatteko, miten kivalta tyhjänä edessä ammottava kotiviikonloppu tuntuu? Just niin kivalta, ja siihen vähän tähtipölyä päälle.
Oonko mummoutunut? Varmaan. Oonko tylsä? Todellakin. Haittaako se? Ei pätkääkään. Kotihiireyden pitäis olla enemmän pop. Tai ehkä se onkin.
Sängystä nousemiseen meni tänään ainakin tunti ja tyhjennettiin pannullinen kahvia aamiaispöydässä (oon kanssa käynyt neljän minuutin välein pissalla, kiitos kahviövereiden). Oli kerrankin poikkiksen kanssa aikaa jutella, hengailla ja kattoa hassuja videoita Facebookissa.
Ruokailuhuoneen peikonlehti (tän hetken kuumin kasvi) on kuin uudestisyntynyt muutettuaan reippaasti tilavampaan ruukkuun.
Lauantaiseen tapaani siivoilin vähän ja kastelin miljoona kasvia. Järjestelin pieniä sisustusjuttuja uusiksi ja nautin asuntoon tulvivasta valosta. Sitäkään ei oo viikkokausiin oikein näkynyt.
Selvisi myös, miksi mun pankkitili on ollut oudon köykäinen viime aikoina: oon ilmeisesti ostanut vaikka mitä uutta sälää. Mitkään kiireet ei nähtävästi estä mua hamstraamasta kukkaruukkuja, kippoja ja sekalaisia ornamentteja. Pesimäkausi tuo esiin yllättäviä supervoimia. Nyt yritän olla jonkin aikaa sisustusshoppailulakossa. Koska mullahan ei oo välttämättä edes duunia kolmen kuukauden päästä.
Poikkis taas nauroi mulle, kun viiletin salamana ympäri kämppää ottamassa kuvia vähän kaikesta. Pöyhin viherkasveja, järjestelin tyynyjä ja sytyttelin kynttilöitä. Jotenkin tuntuu, että tää blogiharrastus ja kasviasetelmien kuvaus tuntuu siitä aika eksoottiselta. Tänään on onneksi supervaloisa päivä ja sain viimein paljon kuvamatskua blogiin.
Ehtinyt tosi paljon kaikkea tekemättä juuri mitään, niin mä kuvailisin päivää tähän saakka. Ja ylipäätään täydellistä lauantaita. Tällaisista viikonlopuista pitäisi muistaa pitää paremmin kiinni.
Ihanaa viikonloppua, söpöliinit <3
—
Today I’ve done a whole lot but then again not much. That’s what a perfect Saturday looks like.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:
